Korvakuulokkeeseeni tulee yllätyksenä viesti mestari Bomfelilta. Itse mestari on taas kytkenyt äänensä pois päältä, mutta hänen puhesyntetisaattorinsa ääntelee porukallemme ohjeita. Mestari suunnittelee jälleen yllätystä. Tällä kertaa emme hyökkää ryökäleiden kimppuun vaan mestarin suunnitelma on toisenlainen. Ryntäämme takaisin sisälle rakennukseen. Helipumpperin ovi pitää kuitenkin sulkea ennen kuin nämä rosvoilevat siivoojat menevät sisään alukseemme. Kauko saa tehtäväksi sulkea luukun mekaanisesti sisäpuolelta. Etäohjaus ei tule kyseeseen, sillä rosvot ovat jo osoittaneet pystyvänsä ottamaan kulkuvälineemme hallintaansa. Me muut harhautamme siivoojia karkaamalla rakennukseen ja sillä aikaa Kauko säntää helipumpperiin. Saamme käskyn valmistautua juoksemaan. Mestari laskee kolmeen.

- Yksi… kaksi… kolme… nyt!

Tuon kuultuamme Kauko ottaa jalat alleen ja syöksyy helipumpperiin. Siivoojat ovat aluksi ällikällä lyötyjä ja pyörittelevät silmiään hetken, ennen kuin tajuavat, että me muut karkaamme takaisin sisätiloihin. Ehdin nähdä roistojen hölmistyneet ilmeet. Miehet nousevat nopeasti laiskottelevasta asennostaan. Yksi kääntyy Kaukon suuntaan ja muut valmistautuvat seuraamaan meitä. Syrjäsilmällä seuraan, miten Kauko onnistuu tehtävässään. Ystävämme pääsee sisälle, mutta yksi pahalainen on hänen kannoillaan. Juuri ennen kuin otan viimeiset loikat asemalaiturilla, näen helipumpperin oven paukahtavan kiinni. Rohjake jää kuin jääkin oven ulkopuolelle paukuttamaan metallista seinämää. Emme tiedä, mihin olemme juoksemassa, mutta seuraan muita. Aluksi kierrämme sisäpihan katettua käytävää, kunnes karkulaisjoukkomme kärjessä juokseva Rex äkkää portaikon. Siivoojaroistot ovat myös jalkeilla ja kirittävät käytävässä meitä kohti. Päätämme kivuta portaat ylös toiseen kerrokseen, jotta emme toistamiseen törmää Jerta Paasukseen. Sokkeloinen rakennus saa päämme pyörälle. Portaikosta tulemme uuteen käytävään, joka näyttäisi kiertävän talon sisäpihan ympäri samaan tapaan kuin alempikin arkadi. Rex kiiruhtaa hyvää vauhtia edellämme ja avaa erään oven.

- Tulkaa! Tänne!

Meitä ei tarvitse kahta kertaa käskeä. Seuraamme Rexiä hämärään saliin toiveenamme karistaa konnat kannoiltamme. Oven sulkeutuessa saliin laskeutuu täydellinen pimeys. Emme näe mitään. Oto ottaa esille sähkösapelinsa, josta lankeaa auttavasti edes vähän valoa. Olemme näemmä jonkinlaisessa eteisaulassa.