Edessämme seisoo tuiman näköinen sotilas, joka on valmis mihin tahansa taisteluun. Katseeni käy kiireestä kantapäähän. Jos tuollainen masiina tulisi minua vastaa yöllisellä kadulla, lähtisin varmasti karkuun ja ehdottomasti vastakkaiseen suuntaa. Soturi on pelottavan näköinen ja niin sen varmaan täytyy ollakin. Gorba pysähtyy selittämään seuraavia vaiheita.

- Meillä ei ole paljon aikaa. Hälk Folsan joukkoineen seisoo tuon turvaoven takana, mutta on vain ajan kysymys, milloin se roskasakki tulee tuosta läpi. Tämä hopliittihaarniska on todellakin kaksoissodan aikainen varuste, joka on aikoinaan kuulunut mahtavalle prelaatti Börme Väljalle, mutta nyt minulla ei ole aikaa kertoa haarniskan historiaa. Olette vaarassa, jos Hälk Folsan saa teidät kynsiinsä…

Keskuskaiuttimen ääni keskeyttää Gorban.

- Gorba! Saat kymmenen sekuntia aikaa antautua! Sitten tulemme sinne halusit sitä tai et!

Hälk Folsanin ääni alkaa laskea kymmenestä alaspäin. Käteni hikoilevat ja olen hermostunut. Jotenkin kuitenkin luotan vanhaan mieheen ja mahdollisuuksiimme selviytyä tästä kiipelistä, mikä hieman rauhoittaa neuroottista olotilaani. Gorba jatkaa suunnitelmansa selostamista. Samalla vasemman olkapään yläpuolella olevasta putkesta putkahtaa ulos pieni valkoinen kuula. Hovertti jää leijumaan keskelle ryhmäämme.

- Seuratkaa tätä hoverttia. Se opastaa teidät ulos pilvilinnasta. Hovertti näyttää teille reitin jätekammioon, josta johtaa luukku ulkoilmaan. Pukekaa levitaatioasut yllenne ennen kuin poistutte kammiosta ja kiirehtikää leijuen takaisin kulkuvälineeseenne. Minä pidättelen sillä välin Hälk Folsania ja hänen rosvojoukkoaan.

Katsomme epäuskoisina vanhaa miestä oudossa haarniskassaan. Noinkohan 174-vuotias kykenee vastustamaan voittamattomana pidettyä mystikkoa Hälk Folsania. Kuulen kaiuttimesta viimeisen numeron.

- … Yksi! …Antaudu, Gorba!

Raskasrakenteinen vanha sotilaamme astuu hämmästyttävän ketterästi kohti turvaovea ja kääntyy vielä kerran puoleemme.

- Teidän on nyt mentävä! Saatte hyvän etumatkan, sillä turvaoven läpäiseminen vie paljon aikaa. Älkää olko minusta huolissanne. Pystyn kyllä puolustautumaan… ja onhan minulla hoverttini… tai oikeastaan minulla on niitä satamäärin.

Gorba käännähtää sivuttain ja osoittaa haarniskan selkäosassa olevaa säiliötä. Mies selittää sen olevan täynnä punahehkuisia hovertteja valmiissa tappomoodissa.