Katseemme on nauliintunut vanhaan raihnaiseen mieheen, joka on juuri kertonut meille uskomattomalta kuulostaneen elämäntarinansa tai ainakin jännittävimmän osan siitä. Rex on ilmiselvästi hermostunut.

- Ystävät, olemme aivan liian pieniä ihmisiä ymmärtämään tätä kaikkea. Mitäpä jos palaisimme tehtävämme pariin ja etsimme sen peijakkaan patsaan ja häivymme täältä. Mestari lienee jo huolissaan.

Olemme samaa mieltä. Olemme kuulleet riittävästi korkealentoisia asioita, joiden ymmärtäminen vaatisi perusteellisempia tietoja. Alamme valmistautua uuteen seikkailuun, jossa tarkoituksenamme on pölliä Fatiman anastama jadepatsas takaisin haltuumme. Gorba ryhtyy oppaaksemme, kun lähdemme hiippailemaan kohti teatterisalia. Kuljemme vaivalloisesti huoltotunnelin paksujen putkien lomassa. Reitillä ei ole liiketunnistimia eikä muitakaan antureita, jotka ilmiantaisivat meidät. Liikumme kirjaimellisesti seinien välissä, sillä vuoroin ahtaudumme vain muutaman kymmenen sentin mittaisista raoista kiikkerille kierreportaille ja kapeille käytäville. Silloin tällöin Gorba selittää valitun reitin olevan turvallinen vaikkakin vaikeakulkuinen. Hämmästelin aiemmin vanhuksen ketteryyttä, mutta enää en sitä ihmettele, sillä ukkelin jalathan ovat titaania ja sähköavusteiset moottoreineen ja paineilmapumppuineen. Uuvuttavan kapuamisen jälkeen tulemme pienelle oviluukulle, jonka takaa avautuu valtava tyhjä ja lähes valoton tila. Oppaamme pysähtyy esittelemään paikkoja.

- Olemme teatterisalin katon yllä. Tuolla keskellä näette kaiteilla ympäröidyn kohdan. Siinä on teatterin kattokruunun kiinnitys. Siellä on myös salakatseluluukku suoraan lavalle.

Nostelemme jalkojamme kattotuolien pienojen yli ja kumarrumme vähän väliä poikkipuiden alta. Liikkuminen kattotilassa käy hyvästä voimistelusta, jossa joka raaja pääsee venymään melkein ääriasentoonsa. Saavumme katon keskikohdalle ja asetumme vanhuksen kehotuksesta makuuasentoon. Gorba avaa kattoluukun läpikatselumoodiin. Luukun avautumista ei näe salin puolelta, sillä läppä on yksisuuntainen. Voimme rauhassa katsella salin ja lavan tapahtumia kenenkään tietämättä. Kuiskimme varmuuden vuoksi, vaikka äänemme ei kuulukaan salin puolelle. Rex tarkkailee tyhjää lavaa.

- Katsokaa! Tuolla on alttari keskellä esiintymislavaa.

Käännämme katseemme lavalle. Kauko löytää ensimmäisenä etsimämme.

- Jadepatsaamme on tuolla alttaritaulun syvennyksessä.