Uppoudun geelipenkkini sisuksiin ajopelimme matkanteon pysähtyessä veteen kuin seinään. Fysiikan lakien mukaan matkani olisi jatkunut, mutta onneksi istuimeni pohja tuli ensin vastaan, enkä porautunut lattian läpi. Vesi ympärillämme loiskahtaa ja jäämme kellumaan vaappuen ja keinuen puolelta toiselle. Annamme tilanteen tasaantua, mutta emme ehdi kissaa sanoa, kun Iso-Iita rikkoo radiohiljaisuuden.
- No niin, lapsukaiset, ovatko kaikki vielä ehjiä? Melkoinen loppumatka, eikö vain? Affisioanturit raportoivat kaiken olevan kunnossa ja vaurioitta. Selvisimme pudotuksesta.
Taisin todella selvitä pelkällä säikähdyksellä. Automme on muuttunut vesikulkuneuvoksi ja ajelehtiminen on vaihtunut seilaamiseen. Karttamme mukaan saamme kohta maata jalkojemme tai oikeammin renkaidemme alle, sillä mantereen rantaviiva häämöttää jo etualalla. Nousemme maihin ja hengähdämme puuston suojissa hetken aikaa ja loihdimme kapyysin kaapeista lounaan. Rex tutkii alueen karttaa.
- Mestari Bomfelin mukaan tuo nimetön pläntti kartalla on Musta Maa. Sinne ei ole kovin pitkä matka, mutta meidän on viisainta kulkea loppumatka kahdella kohokoneellamme, jotka saimme Bomfelin kylästä.
Ai niin hyvät lukijani, en ole vielä kertonut, että mestari Bomfel ohjeisti meitä kohtuullisen kattavasti matkalle Mustaan Maahan. Saimme häneltä jopa kaksi kohokonetta sekä liivivaatteet, jotta emme erottuisi liikaa Mustan Maan paikallisväestöstä. Hänen mukaansa saarella asustaa sekalainen joukko lain alapuolella seikkailevia kriminaaleja ja muuta epämääräistä sakkia. Maassa tai paremminkin saarella on ninjakoulu, josta etsimämme jadepatsaan varastanut tuntemattomuus Bomfelin mukaan saattaisi olla lähtöisin. Vain yksi asia jäi minua askarruttamaan. Jos Mustasta Maasta ei tiedetä julkisuudessa juuri mitään, niin mistä Pohjolan maagi tunsi sen niin hyvin? Noh, ehkä saan tähän vastauksen vielä, mutta nyt vaihdamme vaatteet. Saimme kylästä liiviasut, jollaisia monet käyttävät Mustassa Maassa. Minä ja Miina pukeudumme mustiin nahkahameisiin ja mustiin pitkiin sukkiin, jotka jäävät niin ikään mustien pitkien nahkasaapikkaiden sisään. Liivien päälle kiskaisemme vielä pitkät nahkatakit. Rex ja Kauko saavat tyytyä tavallisiin tummiin housuihin ja nahkatakkeihin, jotka peittävät mustat nahkaliivit. Olemme valmiit hyppäämään kohokoneiden kyytiin. Kohokone on näppärästi ilmassa leijuva kuljetin, joka muistuttaa entisaikojen moottoripyörää kuitenkin sillä erotuksella, ettei näissä koneissa ole enää pyöriä eikä juuri muitakaan liikkuvia osia. Istahdan Kaukon kyytiin takaistuimelle. Miina jakaa kahden istuttavan kulkuvälineen Rexin kanssa.