Kuin yhdestä käskystä käännämme kaikki päämme Otoon, joka hieman hämmentyneenä luo katseen takaisin meihin. Moni asia alkaa vähitellen saada selityksen. Rex haluaa lisää vastauksia.

- Mutta miksi olet tehnyt kaiken tämän vuoksemme, Rene?

Rene korjaa asentoaan tuolilla, ja niin teen minäkin. Istuin on ihanan pehmeä, mutta vasta nyt huomaan, että se onkin virtuaalinen lumetuoli mutta uskomattoman aidon tuntuinen. Huomaan, että monet muutkin huonekalut ovat vain kolmiulotteisia kuvia, joko hologrammiheijasteita tai näennäisiä esineitä. Renen linna sen sijaan on ehtaa täyttä kivitavaraa. Maailmassamme on niin paljon näennäisyyttä, että toisinaan mietin, onko mikään täällä todellista vai elämmekö osana virtuaalimaisemaa.

Rex on syystäkin utelias ja ehkä vähän epäileväinenkin. Monet kuulemamme paljastukset herättävät vain lisää kysymyksiä, joihin nyt odotamme vastauksia vanhalta linnanherralta. Vierailumme Rene Tiffan luona on ollut tähän mennessä ihmeellisin kokemuksemme. Epäilen vieläkin ukkovanhuksen puheita, mutta en uskalla niitä lähteä kyseenalaistamaankaan.

- Rex, toivottavasti et ylläty pahanpäiväisesti, mutta sinä olet juomanlaskijain sukua!

Ohhoh, no nytpä satusetä pommin pudotti! Rex ampaisee seisomaan ja me muut olemme tietysti ällikällä lyötyjä.

- Minäkö juomanlaskija!? Sinun täytyy olla väärässä, Rene. Miten ihmeessä minä, aivan tavallinen kaupunkilaispoika voin mitenkään olla kaltaistasi ylhäistä sukua?

Rene rauhoittelee kiihtynyttä Rexiä.

- Rauhoitu, Rex, ystäväni. Juomanlaskijat eivät ole enää ylhäisöä vaan tuiki tavallisia kansalaisia. Ja mitä tulee sinun juomanlaskijan sukulaisuuteesi, se minun on helppo todistaa, sillä minä olen isäsi!

Miinalla meni juuri virvoke väärään kurkkuun ja Kaukokin nousee yllättyneenä ja osin pelonsekaisena seisomaan. Olen hämmennyksissä kuten me kaikki.