Lenturimme keikkuu puolelta toiselle väistellessään ohikiitäviä energialatauksia. Minulla on työ ja tuska pysyä kiikkerän kiiturin satulassa. Vihulaiset lähestyvät kiihtyvällä vauhdilla, mutta niiden osumatarkkuudessa on toivomisen varaa. Ohitamme aivan tuossa tuokiossa joukkion… ja siinä! Ne ovat automaattisia vartiokoneita. Kiihdytämme kohti linnan muuria. Vartiolentue tekee käännöksen ja palaa kintereillemme. Lumi pöllähtää yllemme, kun energiakimppu osuu aivan vierellemme maahan. Kuulen suhinaa ja viuhahduksia molemmilta puolilta. Lataukset yrittävät tavoittaa meidät, mutta kuin ihmeen kaupalla olemme vielä yhtenä kappaleena. Ajamme kohti muuria. Useampi energiakimppu yrittää tavoittaa meidät turhaan ja ohi kiitäessään ne päätyvät linnoituksen muuriin tehden siellä tuhoisaa jälkeä. Muuriin avautuu aukko, josta mestari ja Oto ketterästi sujahtavat linnoituksen sisäpuolelle. Muu ryhmämme seuraa perässä ja pääsemme paksun muurin suojiin… tai ainakin näin luulemme. Sinnikkäät vartiokoneet seuraavat meitä tekemästään aukosta. Muurin takana on useiden rakennusten muodostama sokkeloinen kujien verkosto. Lenturimme ahtautuvat kapealle kujalle. Kuulen, miten osa vartiokoneista singahtaa päin seinää liian kovan vauhtinsa vuoksi. Tutkataulussani on yhä kuusi tai seitsemän pistettä, jotka sinnikkäästi seuraavat. Mestari kääntyy yllättäen sivukujalle, mutta me jatkamme ohi. Kaksi vartiokonetta joutuu Bomfelin väijytykseen ja putoavat savuttaen maahan. Ilmeisesti mestarilla on aseistus omasta takaa, ja niinhän sen täytyy olla, kun muistelen hänen aiempia välikohtauksiaan. Miina tuntuu osaavan ohjastaa levitaatiokiituria, sillä kiertelemme rakennusten välissä uskomattoman ketterästi. Kuulen taas suhahduksia, kun energiakimput vilistävät ohitsemme. Niitä seuraa jysähdys. Käännän päätäni ja näen mestarin ja Oton takanani. He ovat lähteneet väijytyksestään kujalta ja ampuneet takaa-ajajamme alas. Savuava musta möykky makaa maassa, mutta viimeisten vartiokoneiden tulitus sen kuin jatkuu. Mestari nousee ylemmäksi ja saa peräänsä kaksi vartijaa. Tunnemme olevamme voimattomia ilman ampuma-aseistusta. Käännymme taas kulman taakse, ja menetän näköyhteyden mestariin. Rexistä ja Kaukosta ei ole havaintoa. Toivottavasti miehet ovat vielä elävien kirjoissa. Sitten kuulen kuulokkeista ilahduttavan äänen. Rex tiedustelee tilannettamme.
- Miina! Kerttuli! Oletteko yhä kuulolla?
Miina vastaa ja saa tiedon, että mestari Bomfel on karistanut viimeisetkin vartiokoneet kannoiltaan. Saamme ohjeen kokoontua kolmen rakennuksen muodostamalle kolmikulmaiselle pienelle aukiolle.