Musta ilkimys sipsuttaa savun keskeltä käytävälle ja liukastuu huomaamattaan lattialla oleviin kuuliin. Rex karjaisee Kaukolle.

- Nyt!

Kauko on ottanut käteensä jonkinlaisen ampuma-aseen näköisen laitteen, josta singahtaa siiman päässä oleva koukku maassa makaavan hahmon yli. Silmänräpäyksessä siima virittyy ja vetää häkeltynyttä tyyppiä pitkin lattiaa. Ansalanka katkeaa, mutta mustan möykyn matka sileällä laattalattialla jatkuu. Kuuluu valtava rasahdus, kun lattiaan avautuu ammottava aukko lattialuukun avauduttua. Ninja putoaa aukosta vetäen mukanaan siiman ampaisseen pistoolin, josta Kauko on viisaasti irrottanut otteensa. Huokaisemme helpotuksesta, mutta emme jää seuraamaan tapahtumien kehittymistä vaan kiiruhdamme käytävän päähän vain todetaksemme olevamme jälleen umpikujassa.

- Täältä täytyy olla reitti ulos.

Rex päättelee ja tutkii seinää kuin löytääkseen salakäytävän avaavan mekanismin. Sydämeni pamppailee. Tämä jännitys taitaa olla minulle liikaa. En ole tottunut tällaiseen, mutta jotenkin kummallisesti pystyn pitämään hermoni. Istahdan hetkeksi seinän vierustalle. Seinä antaa hieman periksi, kun suurikokoinen lohkare lattianrajassa painuu sisään. Matalan murinan säestyksellä salainen ovi avautuu. Lyhyeksi jäävästä lepotauostani ei tule mitään ja ryntäämme viivyttelemättä oven takana olevaan pimeään tilaan. Minulle lyödään käteen otsalamppu, jonka puen kädet täristen otsalleni. En tahdo saada valoa päälle, mutta onneksi Miina huomaa saamattomuuteni ja painaa katkaisijaa. Astumme pari askelta ja raskas ovi takanamme sulkeutuu. Joku ottaa kädestäni kiinni. Se on Miina. Emme näe kunnolla, mutta etenemme varovaisin askelin. Pian edessämme siintää heikkoa valoa, jota kohti nyt suuntaamme. Tulemme tavallisen varasto-oven eteen, jonka maitolasin läpi lankeaa valaistusta. Rex vääntää oven nuppia. Oven avauduttua jäämme hetkeksi odottamaan, että silmämme tottuvat jälleen kirkkaaseen valaistukseen. Tulimme keittiöön, jossa ei ole ketään, mutta liedellä porisee pari kattilaa. Seisomme kiinni toisissamme, koska emme tiedä, mitä tuleman pitää. Tiiviisti toisiimme tukeutuneina liikumme pitkien keittiöpöytien ohi tietämättä kuitenkaan, mihin suuntaan. Voi ei, taas eteemme ilmestyy mustaksi pukeutunut taistelijahahmo, joka vetää selkätupesta kamalan pitkän miekan ja alkaa heilutella sitä nenämme edessä. Emme voi perääntyä, sillä takanamme seisoo jo toinen ninjaksi pukeutunut vihulainen. Olemme saarrettuja.