Jadetanssi - osa 239

Katselemme parhaillaan lasiseinäisiä kuutioita, jotka muodostavat jonkinlaisen rakennelman. Kuutioita on tusinoittain ja ne ovat kiinni toisissaan. Rakennelma makaa jalkojen varassa ja on noin kymmenisen senttiä irti lattiasta. Tutkimme ikkunoista sisään. Hökötys näyttäisi olevan eräänlainen käytöstä poistettu laboratorio tai toimisto. Ikkunalasit ovat harmaan pölyn peitossa. Kaikesta näkee, ettei täällä ole käyty pitkiin aikoihin. Schmit tietää valaista tätä kummallisuutta.

- Tämä on hylätty maanalainen sairaala, joka rakennettiin alun perin sotasairaalaksi kaksoissodan uhreja varten. Sota ei koskaan ulottunut Rothenburgiin asti, ja sairaala jäi virattomaksi. Myöhemmin täällä on tehty lääketieteellisiä kokeita, mutta niistä ajoista on aikaa jo vuosisatoja.

Mestari Bomfel surisee kiinnostuneena ikkunoiden edessä.

- Herra Schmit, mistä tiedätte tämän kaiken?

Schmit kääntyy ja katsoo meitä.

- Olen eläkkeellä oleva lääkäri. Sain työssäni tietää eräästä salaperäisestä sairaalarakennelmasta ja ryhdyin ottamaan siitä selvää. Minulta meni vuosia ennen kuin lopulta löysin tämän hallin, sillä se on huolellisesti salattu eikä tästä löydy juuri minkäänlaista dokumentaatiota. En ole puhunut löydöstäni kenellekään ennen teitä. Olette itse asiassa minun lisäkseni pitkään aikaan ensimmäiset ihmiset, jotka näkevät tämän kätkön.

Kauko jatkaa kysymysten sarjaa.

- Miksi sitten paljastitte tämän meille?

Schmit katsahtaa ensin lattiaan, mutta nostaa nopeasti katseensa takaisin ylös ja jatkaa.

- Olen jo vanha sairasteleva mies ja haluaisin jakaa tietoni eteenpäin ennen kuin on liian myöhäistä. Kun kuulin teidän etsivän kaupungin alla sijaitsevia kellariholveja, halusin auttaa teitä ja näyttää löytämiäni holveja.

Miina yhtyy kysyjien sankkenevaan joukkoon.

- Onko näitä holveja vielä lisääkin?

Nyt lääkärivanhus kääntyy Miinan suuntaan.

- Kyllä vain, tämä on vain yksi monista suurista halleista, joita kaupungin alla sijaitsee kymmenittäin.

Rex on myös utelias.

- Oletteko käynyt tuon sairaalan sisällä?

Schmit pudistaa päätään.

- En ole uskaltanut. Katsokaa ikkunoiden tiivisteitä. Ne eivät ole mitä tahansa kumia. Laitos on hermeettisesti eristetty muusta maailmasta.

Julkaistu keskiviikkona 19.9.2018 klo 16:45 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 238
Seuraava
Jadetanssi - osa 240