Jadetanssi - osa 244

Idolatria

Schmit ei halua meidän jäävän kellariholviin.

- Palataan takaisin asuntooni. Emme voi jäädä tänne. Selitän teille myöhemmin.

Kiiruhdamme portaikkoon ja riennämme takaisin sokkeloisiin käytäviin. Olemme pian Schmitin eteisessä, josta vanha mies johdattaa meidät viihtyisään olohuoneeseensa. Vilkaisen kelloa, jonka viisarit ovat kiertyneet osoittamaan yhtätoista. Tunnin kuluttua on keskiyö, mutta minua ei nukuta juuri nyt lainkaan. Seikkailumme on niin jännittävässä vaiheessa, etten saisi kuitenkaan unta silmään, vaikka saisin alleni ihanimman ja pehmeimmän vuoteen, jonka maa päällään kantaa. Isäntämme istuttaa meidät upottaville nahkatuoleille ja sohvalleen.

- Selitän teille lyhyesti holvin tapahtumista. Saatte vielä itse nähdä kaiken, sillä voimme hiipiä takaisin kellariin ennen kuin menot siellä alkavat keskiyöllä.

Otamme mukavan asennon istuimissamme ja kuuntelemme vanhan isäntämme kuvailua.

- Olen eläkepäivieni ratoksi tutkinut kaupungin maanalaisia käytäviä vuosikausia. Joitakin vuosia sitten löysin äskeisen kellariholvin saatuani vihdoin holviin johtavan juuttuneen oven auki. En ole uskaltanut kertoa tutkimusretkistäni muille, joten olen joutunut yksin ponnistelemaan esteiden läpi. Katsokaapa, bunkkereissa liikuskelu on ankaran rangaistuksen uhalla kielletty ennen kaikkea sortumavaaran vuoksi. Löytäessäni holvin se oli hylätty ja osin raunioitunut. Vasta viime aikoina siellä on alkanut tapahtua. Eräänä iltana huomasin, että kellari oli siistitty ja osittain kunnostettu. Sinne oli ilmestynyt näkemänne alttari ja jonkinlainen palvontatemppeli. Toiselle seinälle oli ripustettu musta verhovaate, jonka takana hetki sitten piileskelimme. Olin hämmästynyt ja yritin selvittää, mitä oli tapahtunut. En voinut avoimesti kysellä holvin uudesta käyttötarkoituksesta, koska silloin olisin paljastanut seikkailuni maan alla. Holviin ilmestyneestä temppelistä ei tietenkään löytynyt mitään tietoa, ja aloin epäillä, että sitä käytetään hämäräperäisin puuhiin. Yhtenä iltana uteliaisuuteni voitti ja uskaltauduin holviin keskiyön aikoihin. Siellä oli juuri alkamassa jonkinlainen palvonta, johon oli liittynyt useita kymmeniä ihmisiä. Kaikki olivat pukeutuneet mustaan kaapuun, samanlaiseen kuin sillä robotilla oli yllään. Pään ylle oli vedetty huppu, joten en nähnyt osallistujien kasvoja. Idolatria kesti noin pari tuntia, jonka jälkeen ihmiset poistuivat holvista.

Julkaistu tiistaina 25.9.2018 klo 9:29 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Skrolli 3/2018
Seuraava
Jadetanssi - osa 245