Jeska vetää lapaluittensa välissä roikkuneen hupun päähänsä. Hän suosittelee meitäkin peittämään kasvomme ja ojentaa taskustaan meille kullekin ohuen huivin. Sidomme kankaan kasvoillemme jättäen vain viirun vapaaksi näköyhteyttämme varten. Hiivimme vielä muutaman metrin. Seisahdumme hyvän matkan päähän eräästä tummanpuhuvasta teräsovesta. Vanhus osoittaa mitään sanomatta sormeaan ja hoputtaa meitä palamaan takaisin. Ymmärrämme, että kyseisen oven takana on kaipaamamme ninjakoulu tai jotain sen suuntaista. Matkalla takaisin kannelle Jeska kuoriutuu hupustaan ja kertoo olevamme jo nyt vaarassa, sillä presenssianturit ovat varmasti seuranneet liikkeitämme alhaalla käytävien sokkeloissa. Poistumme lähistöltä muina miehinä ja naisina bulevardikäytävän toiselle puolelle, jossa hiljainen Bar Mycka pitää oveaan auki. Illan shakkiotteluun on vielä aikaa, joten istahdamme kahvilan ulkoterassille virkistäytymään ja pohtimaan iltapäivän ja illan ohjelmaamme. Rex ja Miina päättävät tutkia tarkemmin ninjakoulua sillä aikaa kun minä ja Kauko olemme shakkiottelussa. Sovimme tapaavamme myöhemmin loppuillasta hotellilla ottelun jälkeen.
Toimettoman iltapäivän jälkeen kvartettimme jakautuu kahteen. Minä seuraan Kaukoa areenalle, johon on alkanut virrata väkeä niin Mustasta Maasta kuin mantereeltakin. Kuljemme autentikaattorikammion läpi ja saamme rannekkeisiimme tiedon istumapaikoistamme. Pääsemme ensimmäiselle riville, koska Kauko osallistuu kisaan. Tasan kuudelta illalla show alkaa ja juontaja kuuluttaa tilaisuuden alkaneeksi. Aivan aluksi saamme nähdä kymmenen minuutin näytösluonteisen simultaanipelin, jossa viime vuoden mestari pelaa kaikkia kahdeksaatoista ottelijaa vastaan. Mestari käy vuorollaan tekemässä yhden siirron kullakin shakkilaudalla. Muutaman kierroksen jälkeen ensimmäiset pelaajat putoavat pelistä. Kaukokaan ei pitkään pääse nappuloitaan siirtelemään. Viimeisten kahden pelaajan kanssa mestari kuluttaa hieman enemmän aikaa. Katson jännittyneenä suurta katon rajasta roikkuvaa digitaalista shakkikelloa. Peliaikaa on kulunut jo reilut seitsemän minuuttia, mutta juuri nyt toinen pelaajista häviää, ja mestaria vastaan kisaa enää yksi ottelija. Kello tikittää kohti rajattua kymmentä minuuttia, ja tunnen, miten adrenaliinitasoni hiljalleen kohoaa sietämättömästä jännityksestä. Kaksikymmentäkolme sekuntia ennen määräaikaa kuuluu pelikellon kilinä. Viime vuoden mestari on jälleen voittanut. Areenan katsomossa on valtavasti ihmisiä. Nopean arvioni mukaan halliin on ahtautunut toistatuhatta kasvoa. Kovin on tosin mustaa muotia tällä yleisöllä, sillä melkein kaikki ovat pukeutuneet jonkinlaisiin mustiin vaatteisiin.