Ei tämä nyt aivan yllätys ole, että Fatima on taas kimpussamme. Kukaan meistä ei ole enää hämillään vaan pikemminkin turhautunut. Rex on vetänyt otsalleen harmistuksen merkit ja ryppyjä on ilmestynyt myös Kaukonkin silmäkulmille. Mestari Bomfel pyörii kuutiossaan kuin hänellä olisi kuvaannollisesti tulta pöksyissä. Ainakin mestarin äänensävy on muuttunut tiukemmaksi.

- Hetken jo luulinkin päässeeni sinusta eroon, Fatima. Olet oikea maanvaiva!

Kommunikaatiokanavasta kuuluu käheää käkätystä, kun velhotar nauraa omahyväisesti. Fatima kuulostaa hurjistuneelta.

- Tämä saakin olla nyt viimeinen kerta, sillä teen teistä nyt vihdoin lopun ja otan teiltä sen, mikä minulle kuuluu.

Rex on kerrankin suuttuneella tuulella, enkä yhtään ihmettele. Vastoinkäymisiä tällä reissulla on ollut riittämiin ja yksin Fatiman ansiosta kyllästymiseen asti.

- Fatima! Voit pelotella meitä mielin määrin, mutta me emme lannistu. Varsinkaan emme luovuta sinulle jadepatsasta, jota olet himoinnut koko matkamme ajan.

Naisen ääni on itsevarma.

- Sehän nähdään!

Samalla hetkellä alkaa kirskuvan koneen ääni. Katolla tapahtuu jotain. Mestari rullaa nopeasti kojelaudan luokse ja sulkee kommunikointikanavan ja kääntyy puoleemme.

- Ystävät, siirrytään nopeasti autoonne Iso-Iitaan ja paetaan täältä. Hylkäämme helipumpperin!