Vauhtimme hidastuu ja Rex kehottaa meitä katsomaan tuulilasista edessä olevaa valkoista seinämää.

- Alamme lähestyä jäätikköä. Tässä laitamme Iso-Iitan koetukselle.

Rex on selvästi innoissaan ja hänen silmänsä kiiluvat kuin pienellä pojalla, joka on suorittamassa jotain jännittävää tehtävää. Ohjaamossa kajahtaa välittömästi rempseän naisen ääni.

- Saanen huomauttaa, ettei jäätikkö ole minulle este. Se voi kyllä olla hidaste.

Iso-Iita on kuunnellut keskusteluamme ja vastaa Rexin haasteeseen. Minua hieman hämmentää tuo koneäly. Se tuntuu olevan aika ajoin vähän liiankin inhimillinen, mutta yritän rauhoitella itseäni, että se on loppujen lopuksi vain kone... vai onko sittenkään? Ilman lämpötila on alkanut laskea ja kylmenee koko ajan sitä mukaa, mitä lähemmäksi jäätikön reunaa tulemme. Hytissämme on mukavan lämmintä, sillä Iso-Iita on käynnistänyt sisätilalämmityksen. Allamme alkaa vaaleta. Maasto muuttuu lumisemmaksi ja peittyy aina vain sankemman lumikerroksen alle. Pysähdymme vihdoin mutta kuitenkin vielä matkojen päähän jäämassoista. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ilmassa on täydellisen keskitalven tuntua. Taivas on kirkkaan sininen ja kuulas. Rex ja Kauko nousevat ohjaimista ja siirtyvät varastolohkon puolelle. Minä ja Miina seuraamme miehiä, jotka ovat alkaneet vetää lumivarustusta ylleen. Teemme samoin, ja puen päälleni suojahaalarit, jotka muistuttavat vanhojen avaruuselokuvien avaruuspukuja. Asu tuntuu lämpimältä ja hetken kun olen sitä pitänyt ylläni, se tuntuu jo hiostavalta. Miina painelee jotain painikkeita pukuni hihassa ja selittää käynnistäneensä ruumiinlämpöä tasaavan ilmastoinnin haalarin sisällä. Mitähän sekin mahtaa tarkoittaa? Nostamme muodottomat kypärät päähämme. Saan kuulla, että ulkona on paukkuva pakkanen, joka ei ole tarkoitettu tavalliselle ihmiselle. Näillä main ei mikään elävä viihdy kovin pitkään. Arktiset asumme suojaavat hyytävältä kylmyydeltä, kun astumme ajopelistä ulos. Joudumme käyttämään ilmalukkoa, jotta pakkanen ei pakahdu sisätiloihin ja jäädytä silmänräpäyksessä koneita ja laitteita. Käsineet estävät kunnolliset otteet, mutta totun pian epäkäytännöllisen haalarin epämukavuuksiin. Seisomme kaikki nyt kammiossa ja vaimea suhina on merkkinä kohta avautuvasta ulko-ovesta. Kysyn Miinalta, miksi menemme ulos.

- Miina, emmekö voi jatkaa tällä härvelillä eteenpäin?

Miina vastaa, että tutustumme ensin maastoon ennen kuin siirrymme seuraavaan vaiheeseen.