Suunnattoman pilvilinnan alittamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Emme voi pitää yhteyttä toisiimme emmekä mestari Bomfeliin, sillä muutoin paljastuisimme. Pilvilinnan väki kuuntelee varmasti radioliikennettä. Kylmä viima kohmettaa sormiani ja varpaitani. Haluan pian sisätiloihin lämmittelemään. Leijumme lähes sokkona vain muutamien valonpilkkujen opastamana. Miina hoksaa ensimmäisenä tumman hahmon etäämmällä.
- Katsokaa! Onko se tuolla?
Kohdistamme katseemme Miinan sormen suuntaan ja yritämme hahmottaa helipumpperia pimeyden keskeltä. Leijumme joka tapauksessa kohti tuntematonta etäällä häämöttävää massaa toivoen, että saavumme päämääräämme. Olen huojentunut, sillä edessä on kuin onkin tuttu lentoaluksemme. Kierrämme nopeasti sen sivulle ja hyppäämme avonaisesta sivuovesta sisään. Nopealla liikkeellä Rex sulkee oven, kun olemme kaikki päässeet laiturille. Valot syttyvät. Lämmityspuhaltimet käynnistyvät, ja tunnen, miten ihana lämpövirta alkaa lämmittää kylmettynyttä kehoani. Tärisen vielä hetken kylmästä ja jännityksestä, mutta alan pian rauhoittua. Sisäovi alkaa surista ja avautuu. Oven takana odottaa tuttu musta metallilaatikkomme.
- Ystävät! Ihanaa nähdä teidät kaikki täällä ja näköjään vieläpä kunnossa! Olin todella huolissani, kun en kuullut teistä moneen tuntiin mitään.
Riisumme levitaatioasut. Rex tervehtii mestaria.
- Niin myös meistäkin, olemme iloisia, että näemme jälleen.
Rex nostaa jadepatsaan valaisimen alle. Keräännymme kaikki katsomaan vihreää kiviveistosta. Hetken sitä tiirailtuamme Miina muistuttaa meitä jatkamaan.
- Meidän täytyy lähteä täältä ennen kuin joudumme pulaan.
Mestari Bomfel ei viivyttele.
- Käynnistän virtausmoottorin. Se laskee meidät äänettömästi kohti maanpintaa. Toivotaan, ettei pilvilinnasta kukaan huomaa pakoamme.
Vaimea humina alkaa kuulua jostakin kaukaa, kun virtausmoottorit työntävät alustamme alaspäin. Siirrymme helipumpperin ohjaamoon ja seuraamme suurista ikkunoistamme, miten pilvilinna etääntyy tasaisella vauhdilla jääden pian pilvien yläpuolelle ja peittyen harmaan pilvimassan taakse. Istahdamme viimein paikoillemme ja huokaisemme helpotuksesta. Kauko rikkoo pitkän hiljaisuuden.
- Se oli melkoinen seikkailu tuolla yläilmoissa. Mitenkähän uusi tuttavuutemme Gorba on pärjännyt niiden ilkimysten kanssa?