Lentävä hollantilainen

Merimiehet ovat kertoneet nähneensä salaperäisiä kelluvia esineitä horisontissa aina purjehduksen keksimisestä lähtien. Tunnetuin näistä on "lentävä hollantilainen", jonka havainnot ovat todennäköisesti peräisin jo 1600-luvulta mutta jatkuivat vielä 1900-luvulle. Yleensä näillä havainnoilla oli samankaltaiset yksityiskohdat, kuten aavemainen alus, joka ilmestyy aivan horisontin yläpuolelle. Näyttää myös siltä, että salaperäistä alusta valaisee jonkinlainen yliluonnollinen valo ja yleensä myrskyn aikana. Merenkävijöiden teorian mukaan tämä kummituslaiva oli entinen hollantilainen kauppalaiva, joka oli tuomittu purjehtimaan valtamerellä ikuisesti. Aina kun se ilmestyi elävien merimiesten näköpiiriin, oli se huono ennusmerkki ja tiesi usein onnettomuutta. Kansantarinat kummituslaivoista auttoivat levittämään näitä legendoja entisestään, kuten Walter Scottin (1771-1832) Rokeby-runoelma vuodelta 1813 tai Samuel Taylor Coleridgen (1772-1834) Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) vuodelta 1798.

Kummitusalukset ovat vain yksi ihmisten merellä havainnoimista yliluonnollisista esineistä. Vuonna 1643 jesuiittapappi Domenico Giardina kertoi nähneensä kelluvan kaupungin Messinan salmen yli aivan horisontin yläpuolella. Vuonna 1810 kartografit Jakov Sannikov (1780-1812) ja Mathias Hedenström (1780-1845) kertoivat nähneensä kelluvan maamassan Uuden-Siperian saarten joukossa.

Todellisuudessa kertomukset kummituslaivoista, aavekaupungeista ja aavesaarista ovat kaikki esimerkkejä tavallisesta kangastusilmiöstä eli "Fata Morgana" -nimisestä optisesta illuusiosta. Nimi on peräisin kuningas Arthurin legendasta, jossa Morgan le Fay -niminen noita, joka kykenee luomaan harhauttavia illuusioita. Fata Morgana -ilmiö eli kangastus syntyy, kun silmämme havaitsevat erilämpöisten kerrosten läpi kulkevaa valoa. Meren pinnalla vesi pitää ilman suhteellisen viileänä. Tämän viileän ilmakerroksen yläpuolella on toinen kerros lämpimämpää ilmaa. Nämä lämpötilaerot luovat ilmakehän kerroksia, joiden tiheys on erilainen. Kun valo kulkee niiden läpi, se taittuu tai taipuu. Ihmissilmä olettaa, että näkyvä valo kulkee suorana, joten taittuminen voi saada veden pinnalla olevan etäisen kohteen näyttämään ikään kuin se kelluisi veden yläpuolella. Todennäköisesti taikauskoiset merimiehet näkivät todellisia aluksia, jotka kangastuksen vuoksi vain näyttivät kelluvan ilmassa.

Delhin rautapylväs

Delhin rautapylväs
Kuva
cbnd Matthew Stevens

Intian Delhissä on muinainen Qutb-kompleksi, jonka rakennelmia ja monumentteja ryhdyttiin rakentamaan jo vuonna 1199 eli siis reilut 800 vuotta sitten. Alueen tunnetuin nähtävyys on 73 metriä korkea Qutub-minareetti, joka on maailman korkein punatiilinen minareetti. Alueen toinen kummallisuus on seitsemän metrin korkeuteen kohoava Delhin rautapylväs. Pilari on rakennettu joskus 400-luvulla lähes puhtaasta raudasta, ja se on hämmästyttänyt tutkijoita, koska pylväs näyttäisi olevan ruostumaton. Erään teorian mukaan pilarin ovat rakentaneet, jälleen kerran, ulkoavaruuden muukalaiset, koska paikallisten asukkaiden ei uskota tuolloin kyenneen valmistamaan vuosisatoja ruostumattomana säilynyttä rautaista paalua.

Viimeaikainen tieteellinen analyysi on kuitenkin osoittanut, että tällainen saavutus on hyvinkin voinut olla paikallisten aikaansaannos. Tutkimus on osoittanut myös, miksi pilari ei ruostu. Pylvästä ympäröi ohut kerros rautavetyfosfaattihydraattia, joka estää sitä ruostumasta. Filminohut kerrostuma lienee päätynyt pylvääseen todennäköisesti raudan epäpuhtauksista primitiivisissä uuneissa, joita tuon ajan sepät käyttivät. Muinaisia astronautteja ei työhön tarvittu.

Seilaavat kivet

Vierivät kivet lienee monille tuttu rock’n’rollia esittävä soitin- ja lauluyhtye. Maailmalla tunnetaan tosin muitakin liikkuvia kiviä. Racetrack Playa on tasainen, kuivunut vanha järvenpohja keskellä autiomaata Pohjois-Amerikassa. Siellä on myös salaperäisiä "seilaavia kiviä", jotka ovat hämmentäneet alueella vierailleita 1900-luvun alusta lähtien. Ensi silmäykseltä näyttää aivan kuin nämä kivet olisivat siirtyneet järven pohjan yli itsestään jättäen jopa 500 metrin pituiset jäljet ilman merkkejä ihmisten tai eläinten toimia. Tämän ilmiön selittämiseksi on tarjottu monia teorioita, mukaan lukien voimakkaat tuulet, maapallon magneettikentän vetovoima, käytännöllinen pila - tai jälleen kerran ulkoavaruuden muukalaisoliot.

Mysteeriin perehtyneen tutkijaryhmän ansiosta tiedämme nyt, miten nämä kivet liikkuvat kuin itsestään. Vuonna 2011 Scripps Institute of Oceanography -tutkijat kiinnittivät GPS-laitteet 15 kiveen ja ryhtyivät seuraamaan niitä. Kaksi vuotta myöhemmin he palasivat paikalle todistaakseen ilmiön henkilökohtaisesti. Kun Kuolemanlaaksoon saapuu harvinainen talvinen sademyrsky, vesi voi kerääntyä tasaiselle järvenpohjalle ja jäätyä yön yli, jolloin kivien ympärille muodostuu jääkerroksia. Aamulla jää sulaa ja halkeilee suuriksi lautoiksi muodostaen ajojäätä, ja kevyt tuulenpuuska on kaikki mitä tarvitaan liikuttamaan jäätä järven pinnan yli. Jäälautat työntävät kiviä järven yli ja sulavat jättäen vain kiven jäljet taakseen. Jälleen kerran tiede pystyi selittämään ihmisiä vuosikymmeniä askarruttaneen mysteerin.

Kuva
cba Lgcharlot
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä