Kaupunkipyöräkokemuksia - osa 2

Kuva
cb Liam Lysaght

Tänä kesänä olen taittanut osan työmatkoista kaupunkipyörällä. Pyöräilykauteni alkoi 20. huhtikuuta ja jatkui aina 17. syyskuuta asti. Kesälomani aikana en tehnyt kuin kaksi pyörämatkaa, koska käytössäni oli tietysti oma polkupyöräni. Vajaan puolen vuoden aikana kertyi kaikkiaan 73 matkaa kuuden eri kuukauden aikana. Hajanaisten kesäkuukausien vähäisten ajokertojen vuoksi ajokertoja kertyi keskimäärin vain 12 kuukaudessa. Pyöräiltyä tuli siis jotakuinkin vain joka kolmas päivä. Kilometrejä sen sijaan kertyi vähän yli 124. Aikaa satulan päällä kului karvan yli 10 tuntia. Olen koonnut oheiseen pieneen tilastoon kesän pyöräilylukuja, joista osa on keskimääräisiä arvoja.

Pieni kaupunkipyörätilasto 2020

Kesäkauden hinta16,90 €
Ajokertoja73 krt
Matkan pituus keskimäärin1,7 km
Lyhyin matka1,4 km
Lyhyin matka7 min
Pisin matka3,2 km
Kokonaispituus124,6 km
Kokonaiskesto10 h 11 min
Kokonaiskesto22 vkoa
Matkan kesto keskimäärin8 min
Lyhyin kesto7 min
Pisin kesto14 min
Vauhti keskimäärin12 km/h
Nopein vauhti12 km/h
Hitain vauhti9 km/h
Hinta/km0,14 €/km
Hinta/ajokerta0,23 €/krt
Hinta/min0,03 €/min
Hinta/h1,54 €/h
Hinta/viikko0,77 €/vko
Hinta/kk2,82 €/kk

Pääosin pyörämatkat taittuivat ongelmitta. Aika ajoin kaupunkipyörien kanssa oli tosin ongelmia. Erityisesti pyörän käyttöönotto ja palauttaminen tuottivat jatkuvasti päänvaivaa. Usein ensimmäinen eikä vielä toinenkaan pyörä suostunut avautumaan lukituksesta, ja vasta kolmas pyörä vihdoin irtosi telineestä. Vastaavasti pyörän palauttamisessa oli jatkuvasti ongelmia. Teline ei aina suostunut rekisteröimään palautusta, ja jouduin joskus siirtelemään pyörää telineestä toiseen. Kerran jouduin palauttamaan pyörän telineen ulkopuolelle, kun mikään ei tahtonut toimia. Pyörien kunto oli myös kyseenalainen. Muutaman kerran kohdalleni sattui pyörä, jossa oli vain kaksi vaihdetta kolmen sijasta. Myöskään Helsingin katujen kunto ei kaikkialla ole paras mahdollinen pyöräilylle. Tämä kausi oli ensimmäinen kaupunkipyöräkokemukseni, josta olisi jäänyt mukava mieli ja muisto, ellei viimeinen palautus olisi epäonnistunut.

Kaupunkipyöräkokemuksia - osa 1

Kaupunkipyörät ovat yleistyneet eri puolilla maailmaa viime vuosina. Kuka tahansa voi vuokrata pyörän lyhyttä tai pidempää matkaa varten kaupungilla olevista pyörätelineistä ja palauttaa pyörän johonkin toiseen telineeseen matkan päätyttyä. Toimintaperiaate on yksinkertainen ja käytännöllinen. Kaupunkipyörien suosio onkin ollut alusta asti suuri, ja sen voi toisinaan havaita tyhjistä pyörätelineistä. Helsingissä kaupunkipyörät ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa. Minulle tarjoutui tilaisuus ostaa koko kesäkausi 2020 edulliseen hintaan. Sain älypuhelimeni Nordea Wallet -applikaatioon kevättalvella hyvän tarjouksen. Siinä Nordea-pankki tarjosi kahdeksan euron edut eli alennuksen Whim-kyytipalvelun normaalihinnasta. Kaupunkipyörän koko kausi maksaa normaalisti 30 euroa. Whim-applikaatiolla ostettuna kauden hinta oli lopputalvesta 24,90 euroa eli selkeästi normaalihintaa huokeampi. Tästä hinnasta sain sitten vielä Nordean 8 euron edun, joten maksoin koko kaudesta lopulta vain 16,90. Kauden hinta melkein puolittui.

Kuva
cba Jesse Ukonen

Tein ensimmäisen pyörämatkan 20.4. kirpeässä kevätsäässä. Pyöräilykuntoni oli talven aikana päässyt hieman ruostumaan, sillä pyörän polkeminen tuntui hirvittävän raskaalta. Tosin myöhemmin sain selville, ettei raskas polkeminen ollutkaan kiinni minun kunnostani vaan pyörän huonosta kunnosta. Pyörien kunto vaihteli suuresti. Toisinaan alle osui pyörä, joka kulki kuin höyhen. Toisinaan sotkettavaksi valikoitui viimeisiään vetänyt rotisko. Kaupunkipyörät mielletään helposti ei-kenenkään omaisuudeksi, joten niitä kohdellaan ajoittain miten sattuu. Suosituimpien pyöräasemien telineissä roikkui usein puolittain romuttuneita fillareita, joiden satulat oli väännetty sijoiltaan ja ohjaintankojen kädensijat irrotettu.

Pyöräilykauteni ulottui huhtikuusta syyskuulle. Kaikki meni periaatteessa hyvin, joskin usein pyörien kanssa oli ongelmia. Joitakin kertoja pyörässä ei ollut kuin kaksi vaihdetta kolmen sijaan. Monta kertaa pyörän irrottaminen telineestä epäonnistui. Saatoin joutua kokeilemaan kaksi tai kolmekin eri pyörää ennen kuin lukko avautui. Usein pyörän palauttaminen epäonnistui epämääräiseen virheilmoitukseen. Jouduin kerran lukitsemaan pyörän telineen ulkopuolelle, kun se ei suostunut lukkiutumaan telineeseen. Pyörien infrastruktuuri oli ja taitaa yhä olla palvelun heikoin lenkki. Pyöräilijälle, kuten minulle jäi usein epävarmaksi, tuliko pyörä palautettua vai ei. Pyöräilykauteni päättyikin lopulta isoon ongelmatilanteeseen. Jälleen kerran pyörän palautus takkuili. Vaikka pyörän näyttöruudulla luki "Finish", sain kokea, että palautus oli kaikkea muuta kuin päättynyt. Myöhemmin päivällä huomasin älypuhelimessani ilmoituksen, että luottokortiltani oli veloitettu kaksi euroa palauttamatta jätetystä pyörästä. Luonnollisesti reklamoin heti tapauksesta ja vaadin hyvitystä. Kahden euron hyvitys tulikin vielä samana päivän, tosin pitkän ohjekirjelmän saattelemana.

Minulla oli takana jo 73 ajokertaa. Tiesin tarkoin, miten kaupunkipyöräpalvelu toimii, joten erehdyksestä ei ollut kyse. Ongelma oli jälleen kerran epämääräisesti toiminut pyöräteline ja sen epävarma teknologia. Pyöräilykauteni päättyikin lopulta tuohon ongelmatilanteeseen. Vaikka tilanne ratkesi, en enää uskaltanut nousta kaupunkipyörän satulalle, koska vaarana oli, että joudun perusteettomasti maksamaan ylimääräisiä maksuja. Mietinpä vain, miten minun olisi pitänyt toimia, jos pyörän palauttaminen ei kerta kaikkiaan olisi onnistunut lainkaan. Puolen tunnin käytön jälkeen olisi alkanut ylimääräisen maksun kertyminen. Kaupunkipyörien teknologian pitää vielä kohentua ennen kuin jälleen ryhdyn niiden käyttäjäksi. Sitä odotellessa lautailen lyhyitä matkojani mainiolla sähköpotkulaudallani.

Skrolli 3/2020

Skrolli 3/2020

Syksyn harmaus on tipotiessään kahdesta syystä. Ensinnäkin eteläisessä osassa maata on viime päivinä ollut melkein kesäisen lämmintä ja paikoin aurinkoista. Toisekseen tietotekniikkauniversumin kirkkain tähti Skrolli-lehti on tuonut kuvaannollista valaistusta hämärtyviin syysiltoihin. Lehden uusin numero 3/2020 on jo melkoinen tiiliskivi. Valtavaan lukupakettiin on mahdutettu peräti 132 sivua. Nopeasti laskeskelin, että jos jokaisen sivun lukee oikein antaumuksella käyttäen siihen keskimäärin yhden illan sivua kohti, olisi tässä numerossa luettavaa pitkälti yli neljä kuukautta. Vaan kukapa nyt näin erinomaista tietokonekulttuurin erikoislehteä hitaasti lukee? Jutut ovat niin mielenkiintoisia, että ne tulee ahmittua huomattavasti nopeammin.

Tämänkertaisessa aviisissa luodaan katsaus suomalaisiin tietokoneisiin. Historia-artikkeli tuo lämpimiä muistoja etenkin 1980-luvulta, jolloin itsekin ensimmäisen kerran iskin sormeni näppäimistöön. Tee-se-itse-nikkarille on tarjolla spektrogrammin kyhäilyä, ja peleistä kiinnostuneet löytävät varmasti roppakaupalla luettavaa. Skrollin alkusyksyn numerossa on taas niin paljon asiaa, ettei kaikkea pysty kertomaan lyhyessä postauksessa. Parasta siis onkin kiiruhtaa ostamaan oma irtonumero tai pistää tilaus sisään, jotta mistään ei jää paitsi, mitä tulee tietokoneisiin ja kaikkeen tämän aihealueen ympärillä.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä