Patikointipäivä Nuuksiossa

Viime keskiviikkona läksin jo aamutuimaan kello kahdeksalta bussikyydillä kohti Nuuksion kansallispuistoa Espoossa. Edessä oli koko päivän kestävä liikuntapäivä luonnon helmassa. Sää oli aamulla harmaa, ja ennuste povasi satunnaista tihkua iltapäiväksi. Noin kolmen vartin bussimatkan jälkeen saavuin Suomen luontokeskuksen kupeeseen, josta alkoi päivän ohjelma. Aamupäivän oli varannut patikointiin ja niinpä lähdin samoin tein retkelle metsän siimekseen. Päätin kävellä ainakin jonkin matkaa Haukkalammen suuntaan, joskin arvioin, että ehdin juuri sopivasti Tyynelään kello yhdeltätoista.

Kuljin merkittyä polkua pitkin kohti Haukkalampea, jonne olisi matkaa noin nelisen kilometriä. Paluumatka mukaan luettuna patikoinnille olisi kertynyt pituutta yhteensä kahdeksan kilometriä, mutta mietin jo lähtiessäni, että takaisinkin pitäisi sitten jaksaa kävellä, joten päätin pitää retken kohtuullisen pituisena. Maasto oli kumpuilevaa ja vaihtelevaa. Paikoin ylitin pieniä kumpareita ja toisinaan kaarsin mutkaista polkua itään ja länteen. Yhdessä vaiheessa vastaan tuli niin korkea vuori, että sen rinteeseen oli rakennettu raudoitusraudoista portaat. Huipulta alkoikin sitten jyrkkä alamäki. Sitä laskeutuessani mietin, että tämä mäki pitää paluumatkalla nousta ylös.

Kuva
Matti Mattila

Maasto oli todella vaihtelevaa. Kuivan metsäpolun jälkeen vastassa oli hetteikkö, jonka päälle oli ladottu pitkospuut helpottamaan kulkua. Sää oli onneksi sateeton vaikkakin pilvinen. Aamulla mietin, tuliko sittenkin laitettua liian vähän vaatteita, sillä ulkona oli vain joitakin lämpöasteita. Veri alkoi kuitenkin kiertää käveltyäni noin nelisen kilometriä lämmittäen mukavasti kehoa. Paluumatkalla olisi hiki jo noussut pintaan, jos olisin kävellyt vähääkään reippaammin. Kiirettä ei ollut, joten astelin rauhalliseen tahtiin.

Hieman ennen kello yhtätoista saavuin Tyynelään. Olin Nuuksion Pitkäjärven aivan pohjoiskärjessä. Pysähdyin rannalla ottamaan muutaman valokuvan pittoreskista suomalaisesta luontomaisemasta, jollaisia tahtoo nähdä kuvankauniissa postikorteissa. Järvi oli peilityyni ja luonto tyystin hiljainen. Jos oikein tarkkaan kuunteli, saattoi jostain etäältä kantautua pienen puron solina, joka rikkoi läheisen metsän huminan. Jatkoin matkaani vielä joitakin satoja metrejä ohittaen Myllypuron sillan. Kellon lyötyä tasan yksitoista olin jo melkein Hukkalammentiellä, mutta kuten olin suunnitellut, käännyin paluumatkalle. Hukkalammelle olisi ollut vielä reilun kilometrin matka, mutta päätin säästää sen seuraavalle kerralle.

Kuva
Matti Mattila

Paluumatka taittui helposti samaa reittiä kuin olin tullutkin. Sen erään vuoren ylämäkeä pitkin kapuaminen tuntui jalkalihaksissa, mutta onneksi huipun toisella puolella odottivat ne rautaportaat niin, ettei alas tarvinnut kieriä. Lähestyessäni lähtöpistettä tunsin jo muutaman sadepisaran poskellani. Hienoinen tihku alkoi, mutta olin varustautunut sateenvarjolla ja vedenpitävällä ulkoilutakilla, joten pieni kosteus ei haitannut paluuta.

Patikointini pituudeksi kertyi lopulta yksitoista ja puoli kilometriä. Sellainen retki teki nälkäiseksi, ja päivän lounas noutopöydästä teki tehtävänsä. Iltapäivän aktiviteettiin kuului vielä jousiammuntaa Solvalla Areenalla. Ennen paluuta Helsinkiin ehdin kierrellä Suomen luontokeskuksessa, jossa oli meneillään Metsä palaa -näyttely. Hieno liikuntapäivä päättyi kellon neljältä iltapäivällä bussin tuotua takaisin Helsingin keskustaan. Nuuksiossa on upeat puitteet ulkoiluun ja muuhunkin toimeliaisuuteen. Suosittelen lämpimästi visiittiä kansallispuistoomme.

Kulttuurimatkalle

Lentoasemayhtiö Finavia ja Suomen kansallisooppera ja -baletti avasivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle ikkunan oopperan ja baletin maailmaan. Matkustajat voivat nauttia jatkossa oopperan ja baletin makupaloista ilmaiseksi kaikille avoimella Kulttuurinäyttämöllä, lentokentän juna-aseman jättimäiselle seinälle heijastettuna. Matkustajat kulkevat Helsinki-Vantaan lentoasemalla oopperan ja baletin tahtiin 17.9.2024 alkaen. Finavia ja Kansallisooppera ja -baletti julkistivat yhteistyön avaamalla lentoasemalle kuva- ja ääni-installaation, jossa yhdelle juna-aseman seinistä heijastetaan katkelmia Helsingissä Töölönlahdella sijaitsevassa Oopperatalossa esitetyistä ooppera ja -balettinäytöksistä.

Kulttuurinäyttämöksi kastettu kokonaisuus näkyy lentokentän juna-aseman ja terminaalin yhdistäville pitkille liukuportaille. Sekä lähtevät että saapuvat matkustajat pääsevät nauttimaan tästä kulttuurikokemuksesta matkallaan terminaaliin tai terminaalista. Kulttuurinäyttämö ilahduttaa päivittäin myös kymmeniä tuhansia lentoasema-alueella työskenteleviä ihmisiä.

Kulttuurinäyttämö tuo suomalaisen kulttuurin Helsinki-Vantaalla tilaan, joka on kaikille avoin ja maksuton. Lentoasema, aivan kuten kulttuurikin, on tehty jokaista ihmistä varten riippumatta siitä, mistä he tulevat. Helsinki-Vantaan kautta matkustaa vuosittain yli 15 miljoonaa ihmistä, ja noin kolmasosa matkustajista saapuu lentoasemalle junalla. Tällä yhteistyöllä voimme tarjota ainutlaatuisen matkustuskokemuksen hyvin suurelle määrälle matkustajia

Helsinki-Vantaan lentoasemanjohtaja Ulla Serlenius Finaviasta sanoo.

Kulttuurinäyttämö koostuu 12 metriä leveästä ja 6,5 metriä korkeasta valkokankaasta, jolle ooppera- ja balettikohtaukset heijastetaan videotykillä. Esityksiin olennaisesti liittyvä musiikki luodaan tilaan äänimaisemaksi valkokankaan yhteyteen asennetuilla kaiuttimilla.

Esitettävät teosmaistiaiset ovat tallenteita Kansallisoopperan ja -baletin ohjelmistosta. Mukana tässä ensimmäisessä kokoelmassa ovat baletit Joutsenlampi ja Prinsessa Ruusunen sekä oopperat Tosca, Turandot ja Don Giovanni. Esityksen kokonaiskesto on noin 20 minuuttia. Kooste vaihtuu säännöllisesti.

Haluamme tarjota kotimaista ja kansainvälistä ohjelmistoamme yhä laajemmalle yleisölle, ja lentoasema on tähän tarkoitukseen oivallinen ja ehkä yllätyksellinenkin paikka. Oopperasta ja baletista voi nauttia lyhyinä makupaloina, ja valtava seinä on kuin tarkoitukseen tehty

Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi iloitsee.

Kulttuurinäyttämö liittyy osaksi muita Helsinki-Vantaan taide- ja elämysinstallaatioita. Suomalaisuudesta ammentavia kokonaisuuksia ovat muun muassa lentoaseman tuloaulan luontodioraama Luoto ja porttialueen immersiivinen Aukio-tila.

Kulttuurinäyttämön ohjelmisto

Giacomo Puccini

Tosca

Taltioitu 6.10.2018

David McAllister - Pjotr Tšaikovski

Joutsenlampi

Taltioitu 29.1.2022

Giacomo Puccini

Turandot

Taltioitu 16.2.2023

W. A. Mozart

Don Giovanni

Taltioitu 11.3.2020

Javier Torres - Pjotr Tšaikovski

Prinsessa Ruusunen

Taltioitu 30.8.2024

Skrolli 3/2024

Skrolli 3/2024

Kuuma kesä on takana, mutta hottia riittää vielä pitkälle syksyyn. Tästä pitää huolen vastikään ilmestynyt Skrolli-lehden syysnumero 3/2024. Uusimmassa numerossa sukelletaan historian pyörteisiin, kun lehti paljastaa kännykkäjätti Nokian salattuja pelisuunnitelmia. Lisää peliaiheita löytyy lukemattomista artikkeleista. Entä miltä tuntuisi kirjeenvaihtosimulaattori kännykässä? Kännykät ovat nykyajan pieniä tietokoneita, mutta minitietokoneita oli jo ennen kännyköitä. Näihin ohjelmoitaviin laskimiin voi tutustua Skrollin ansiokkaassa kirjoituksessa, joka tuo mieliin ainakin meikäläisen vanhan Casio FX-702P -laskimen. Taskulaskimet alkoivat yleistyä viimeistään 1970-luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin matikanopettajani suorastaan kielsi käyttämästä laskinta, mikä nykyään tuntuu hölmöltä, kun ylioppilaskirjoituksiin tarvitaan käytännössä laskin mukaan. Se oli vielä sitä laskutikkujen aikaa. Nämä ja monet muut tietotekniikan ihmeelliset asiat selviävät uudesta lehdestä, joten kipaisepa lähimmälle lehtimyyntipisteelle ja nappaa mukaasi uusin Skrolli. Helpoimmalla pääset, kun tilaat aviisin suoraan kotiin kannettuna.