Tekniikan historia 3/2020

Tekniikan historia 3/2020

Varma merkki kesän alkamisesta on Tekniikan historia -lehden kesänumero. Postiluukusta tipahti tällä viikolla uunituore numero 3/2020, joka jo tuttuun tapaan on täynnä historiaan tekniikan ihmeellisestä maailmasta. Tämänkertaisessa numerossa palataan ajassa taaksepäin kaksisataa vuotta ja saadaan selityksiä vuoden 1820 ihmevuodelle. Kukapa meistä ei olisi jossakin vaiheessa törmännyt Oiva Toikan (1931-2019) lasitaiteeseen. Kattavassa artikkelissa käydään läpi mestarillisen taiteilijan tuotantoa. Suomikin on viime aikoina ottanut varovaisia askeleita pilvenpiirtäjien rakentamisessa. Mitään ennätystorneja härmäläisissä lähiöissä ei sentään vielä ole eikä ole edes rakenteilla, mutta parinkymmenen kerroksen rakennusta voi meikäläisittäin jo kutsua pilvenpiirtäjäksi. Helsingin Kalasatamaan on noussut ensimmäinen korkea asuinkerrostalo ja lisää on tulossa. Ensimmäinen varsinainen pilvenpiirtäjä sen sijaan rakennettiin jo reilut 40 vuotta sitten Espooseen. Tekniikan historia paljastaa, mistä rakennuksesta on kysymys. Kesänumeron 60 sivuun on jälleen mahdutettu melkoinen lukupaketti tekniikan historiasta maalla, merellä ja ilmassa.

Vuosi Provencessa TV-sarja

Vuosi Provencessa TV-sarja

Englantilainen kirjailija Peter Mayle (1939-2018) tuli tunnetuksi muistelmistaan elämästä Ranskan Provencessa. Muutettuaan Etelä-Ranskaan vaimonsa Jennien kanssa vuonna 1987 syntyi heidän ensimmäisistä kokemuksistaan riemastuttava kirja Vuosi Provencessa vuonna 1989. Teoksesta tuli kansainvälinen myyntimenestys, joka Briteissä palkittiin myös vuoden matkailukirjana. Kirjan suomennos ilmestyi vuonna 1992. Muista vielä elävästi, miten eräänä iltana selailin käteeni osunutta kirjakerhon uutislehteä. Siinä mainostettiin Maylen uutuuskirjaa. Harvoin syntyy sellainen intuitio, jonka perusteella tulee tehtyä heti ostopäätös. Tuon mainoksen nähtyäni päätin ostaa kirjan samoin tein. Pian kirjan julkaisun jälkeen BBC teki vuonna 1993 kirjasta kaksitoistaosaisen samannimisen TV-sarjan, jota tähdittivät englantilaiset näyttelijät John Thaw (1942-2002) ja Lindsay Duncan. Suomenkin televisiossa sarja nähtiin pian valmistumisestaan. Minulla tosin 1990-luku oli kiireistä aikaa enkä ehtinyt sarjaa seuraamaan. Muistan kuitenkin nähneeni vilaukselta joitakin tuokiokuvia töllöttimessä.

Vuosi Provencessa TV-sarja oli pyörinyt mielessäni kaikki nämä vuosikymmenet. Pitkään harkitsin sarjan hankkimista DVD-julkaisuna, mutta vuosi toisensa perään kului, enkä saanut tilausta aikaiseksi. Tänä keväänä päätin vihdoin ostaa sarjan ja eläytyä huolettomaan eteläranskalaisen pikkukylän elämään joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Niin, noistakin ajoista on kulunut jo uskomattomat kolmisenkymmentä vuotta. Moni asia on tänä aikana muuttunut, ja tuskin tuo eteläranskalainen pikkukyläkään on enää entisensä. Maylen Provence on kiehtonut minua usein. Jopa niin paljon, että vuonna 2010 tein Interrail-matkan kirjassa mainittuihin ranskalaisiin kohteisiin Peter Maylen jalanjäljissä.

Hyinen kevät taittui kuin siivillä katseltuani TV-sarjasta yhden jakson illassa. Kukin jakso kestää noin puoli tuntia eli kaikkiaan kaksitoistaosaisen sarjan pituudeksi tulee noin kuusi tuntia. Jokainen jakso etenee kuukauden kerrallaan ja myötäilee kohtuullisen hyvin Maylen kuuluisaa kirjaa. En tiedä, minkälainen ikäero kirjailijalla ja hänen vaimollaan oli, mutta sarjassa kynäniekkaa näyttelevä John Thaw näyttää melko paljon vanhemmalta kuin vaimoa näyttelevä Lindsay Duncan. Näyttelijöiden ikäero oli kuitenkin vain kahdeksan vuotta. Sarja on mukavaa ja harmitonta viihdettä ja taattua brittilaatua. Pitkästyttäviksi episodeja ei voi luonnehtia, sillä jokaisessa jaksossa on jotain jännää ja seikkailunomaista ja huumoria unohtamatta. Luonnollisesti kuvan laadussa on nähtävissä ajan hampaanjälki, mutta juuri se saakin vanhat muistot palamaan mieleen. Vuosi Provencessa -sarja yksinään ei välttämättä avaa tarinan taustoja, ja ennen sarjan katsomista onkin paikallaan lukea sen pohjalta kirjoitettu mainio kirja.

Katu Bronxissa

Dropsie Avenue - Katu Bronxissa

Yhdysvaltalaisen sarjakuvataiteilijan Will Eisnerin (1917-2005) sarjakuvaklassikko Dropsie Avenue (1995) saanee suomennoksen nimellä Katu Bronxissa. Dropsie Avenue kuuluu Eisnerin vuonna 1978 käynnistyneeseen A Contract with God -trilogiaksi kutsuttuun sarjaan, jota voidaan pitää yhtenä hänen merkittävimmistä töistään. Sarjan kaksi aiempaa osaa on julkaistu suomeksi 1980-luvulla. Tänään Mesenaatti.me-palvelussa käynnistyneen joukkorahoituksen avulla on tarkoitus hankkia oikeudet ja kustantaa painatus trilogian kolmanteen osaan, jonka nimi on Dropsie Avenue - Katu Bronxissa. Hankkeen taustalla toimiva KVAAK kustannus joukkorahoittaa ja julkaisee klassikoita, kiinnostavia uutuuksia sekä muita merkittäviä suomeksi julkaisemattomia sarjakuvakirjoja yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Sinisen Jäniksen kanssa. Projektin ydinjoukko koostuu suomalaisista sarjakuva-alan ammattilaisista sekä aktiivisista harrastajista, jotka työskentelevät pääasiassa vastikkeetta.

William "Will" Erwin Eisneria pidetään yhtenä tärkeimmistä sarjakuvataiteen kehittäjistä. Hänen tunnetuin sarjakuvansa on rikossarja The Spirit, mutta sen lisäksi hän piirsi ja kirjoitti useita sarjakuvaromaaneja, jotka sijoittuivat hänen oman lapsuutensa tavoin New Yorkin juutalaissiirtolaisten vuokrakasarmeihin.

A Contract with God -trilogiaan kuuluvat Talo Bronxissa (Jalava, 1982), Elinvoima (Jalava, 1987) ja nyt rahoitettava Dropsie Avenue - Katu Bronxissa. Trilogia kertoo elämästä Dropsie Avenuella, New Yorkin Bronxin vuokrakasarmeissa, työläisperheiden huonomaineisissa ja -kuntoisissa taloissa. Trilogian kirjoille luonteenomaista on tarinoiden henkilökohtaisuus ja vaikeiden aiheiden käsittely. Trilogian päättävä kirja kertoo Dropsie Avenuen hitaasta matkasta rappioon sekä kuvaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa läsnä olevaa piilo- ja julkirasismia.

Kirjan suomentaa kääntäjä-kirjoittaja Sauli Santikko, joka on kääntänyt mm. Irvine Welshin Trainspotting-kirjan sekä Robin Hobbin Näkijän taru -trilogian. Taitosta vastaa sarjakuvaneuvos Timo Ronkainen. Teos on 4 000 euron minimitavoitteen täyttyessä B5-kokoinen (17,6 x 25,0 cm), pehmeäkantinen ja 192-sivuinen. Kampanjaa tukeneiden mesenaattien ja mahdollisten sponsorimesenaattien nimet painetaan kirjaan, ja nimen julkistamisesta kysytään vielä erikseen lupa kaikilta rahoittaneilta. Mikäli varsinainen tavoite ylitetään, kirjasta tehdään vahvempikantinen, ja siihen lisätään n. 30 sivua kuvia, artikkeleita jne. Kirjan kääntäminen ja tekstaus käynnistyy heti kampanjan minimitavoitteen ylityttyä, jotta kirjat saadaan postitettua tukijoille vuoden 2020 lopulla, ja ne ennättävät vielä pukinkonttiin. Nyt jokaisella on ainutlaatuinen mahdollisuus vahvistaa suomalaista sarjakuvakulttuuria tukemalla Dropsie Avenuen julkaisemista suomeksi. Lisätietoja hankkeesta saa hankkeen kampanjasivulta.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä