Nyrok City Kollektion 2

Kunnas, Mauri: Nyrok City Kollektion 2

Mauri Kunnas ei ole aina piirtänyt suosittuja ja rakastettuja koirahahmojaan. Mainio taiteilijamme hauskuutti lukijoita jo vuonna 1975 eli uskomattomat 45 vuotta sitten. Tuohon aikaan maassamme ilmestyi useampikin nuortenlehti, kuten vuonna 1968 perustettu Intro, joka myöhemmin sain nimekseen Help! Samoihin aikoihin ilmestyi toistaiseksi pitkäikäisin nuortenlehti Suosikki, jonka ilmestyminen päättyi vuonna 2012. Yhteistä näille kaikille lehdille on Mauri Kunnas. Lehdet nimittäin julkaisivat Kunnaksen Nyrok City -sarjakuvaa, jonka tarinat sijoittuivat enimmäkseen ajankohtaiseen musiikkimaailmaan. Nyrok City -sarjakuva ilmestyi nuortenlehdissä vuosina 1975-1986, ja sittemmin yksittäiset stripit on koottu useampaankin kokoelmaan.

Ensimmäinen kokoelma Nyrok City ilmestyi vuonna 1984. Sitä seurasi luonnollisesti toinen kokoelma eli Nyrok City Kollektion 2 vuonna 1993. Parhaimmat ja pahimmat palat on vielä koottu vuonna 2000 ilmestyneeseen The best & the wörst of Nyrok City -kokoelmaan. Olen vuosien mittaan hankkinut nämä kokoelmat, joskin kakkoskokoelma oli vielä puuttunut minulta. Ostin hiljattain tämän toisenkin kokoelman Finlandia Kirja -antikvariaatista, josta sain erinomaisen hyvässä kunnossa olleen kappaleen. Tarkemmin kun tutkin painotuotetta, voisin melkein väittää sen olevan uusi tai ainakin erittäin varovasti luettu.

Nyrok City -sarjakuvien alkuperäisistä ilmestymisvuosista on vierähtänyt jo jokunen tovi. Monet näistä Kunnaksen piirtämistä stripeistä vaatii hieman historiantuntemusta, sillä osa piirrosten tarinoista sijoittuu ilmestymisaikakausilleen. Kokoelmat ovat joka tapauksessa hauskaa luettavaa ja tuovat mukavia muistoja omista nuoruusajoista.

Mediapalvelimen asentelua - osa 3

Mediapalvelimen laitteet olivat paikoillaan ja kone ohjelmistojen asentelua vaille valmis tositoimiin. Neljännen kiintolevyn asentamisessa jouduin käyttämään hieman luovuutta, sillä HP:n erikoisruuvit eivät vääntyneet kiintolevyn kylkiin. Leikkasin muovista neljä suikaletta, joihin porasin kaksi reikää kuhunkin. Ruuvasin tavallisilla pienillä kiintolevyn ruuveilla suikaleet levyn kylkiin. Toisiin reikiin ruuvasin sitten nämä erikoiset eristeruuvit ja työnsin koko virityksen kehikkoon. Ongelma oli ratkaistu.

Mediapalvelimessa hyrräsi nyt kaikkiaan neljä kiintolevyä. Yksi oli pyhitetty käyttöjärjestelmälle ja kolme oli varattu varsinaiselle mediasisällölle. Ennen kuin irrotin kiintolevyt vanhasta NAS-asemasta, kopioin niiden sisällöt ulkoiselle kiintolevylle, jota olin käyttänyt jo aiemminkin varmuuskopiointiin. NAS-aseman levyt tulisivat nimittäin kohta formatoitua. Käynnistin Windowsin levynhallinnan, jossa yhdistin kaikki kolme fyysistä kiintolevyä yhdeksi loogiseksi spanned-volyymiksi. Koska koneessa oli kahta eri levykokoa, oli luonnollinen valinta juuri tämä spanned-volyymi. Nopea formatointi tuotti osapuilleen seitsemän teratavun aseman, johon palautin varmuuskopiolevyllä odotelleen mediakirjastoni. Vajaan 800 gigatavun ja noin 53 000 tiedoston kopiointi USB-levyltä kesti melkein kolme tuntia.

Asensin mediapalvelimeen ilmaisen Plex-serverin. Valinta oli käytännöllinen, sillä älytelevisiossani oli jo valmiiksi Plex-soitin, joten mediasisältö alkoi näkyä telkkarissa ilman ylimääräistä päänvaivaa. Erityisen tyytyväinen olen HP-tietokoneen käytännöllisesti katsoen lähes äänettömään käyntiin. Kieltämättä vanhan NAS-aseman tuuletin piti pientä hurinaa. Vaikka ääni oli sekin melkein kuin kuiskaus, saattoi hurinan yön hiljaisina hetkinä kuulla selvästi. Mediapalvelinprojektini alkoi tulla päätökseen. Sain käytetystä tietokoneesta kelpo palvelimen suhteellisen edullisen hintaan. Koneessa oli valmiina 8 gigatavun keskusmuisti, jonka kasvatin 16 gigatavuun ostettuani Amazonista kaksi 4 gigatavun muistikampaa vajaalla 50 eurolla. Olin vakavasti harkinnut Buffalon NAS-aseman korvaamista toisella ja uudemmalla NAS-asemalla, mutta niiden hinnat ylittivät selvästi budjettini. Pelkkä NAS-asema olisi myös palvellut vain levytilana, kun nyt hankkimani Windows-tietokone toimii tarvittaessa varakoneena. Koko projekti tuli lopulta maksamaan arvonlisäveroineen noin 550 euroa, ja rakenteluun meni aikaa muutamia iltoja.

Windows-mediapalvelin

HankintaHinta
HP ProDesk 600 G1 -tietokone279,00 €
Kingston 4 GB muisti 2 kpl49,80 €
SATA-kaapelit19,80 €
Seagate Barracuda 5 TB -kiintolevy161,46 €
Ziyituod 4-porttinen SATA-ohjain27,40 €
Kiintolevyn asennusruuvit 8 kpl12,00 €
Yhteensä549,46 €

Mediapalvelimen asentelua - osa 2

HP ProDesk 600 G1

Mediapalvelinprojektini siirtyi uuteen vaiheeseen ostettuani oululaiselta Taitonetilta käytetyn HP ProDesk 600 G1 -pöytätietokoneen. Valitsin varta vasten isokokoisen tornimallisen koneen, johon saisin asennettua riittävän määrän kiintolevyjä tallennustilaa varten. Kaksi ensimmäistä kiintolevyä sain luonnollisesti vanhasta Buffalon NAS-asemasta, josta irrotin 3,5 tuuman levyt tulevaan mediapalvelimeeni. HP-tietokoneessa levyjä ei kiinnitetä suoraan runkoon vaan erityisillä tehtaan omilla eristeruuveilla, jotka ruuvataan levyjen reunoihin. Levyt sitten vain työnnetään rungon kehikkoon, jossa ne pysyvät jonkinlaisen jousivirityksen varassa. Koneen mukana ei tullut ylimääräisiä ruuveja, joten ostin käytetyt ruuvit Huuto.netin kautta Porista. Kahdeksan ruuvin setille tuli postikuluineen hintaa kaksitoista euroa eli puolitoista euroa kappale. Neljä kappaletta alkuperäisiä varaosaruuveja olisivat HP:n verkkokaupassa maksaneet rahtusen yli 40 euroa eli noin kympin kappale.

ProDeskin emolevyllä on neljä SATA-liitäntää neljälle laitteelle siis. Koneessa oli jo valmiiksi huippunopea 480 gigatavun SSD-levy käyttöjärjestelmää varten. Toisen liitännän vei DVD-asema, joten jäljelle jäi juuri sopivasti kaksi liitäntää kahdelle kiintolevylleni. Kehikkoon mahtui vielä yksi 2,5-tuuman levy. Tilasin siihen Amazonista viiden teratavun Seagate Barracuda -kiintolevyn, jonka hinnaksi tuli veroineen noin 160 euroa. Emolevyn SATA-liitännät olivat jo kaikki käytössä, joten ostin niin ikään Amazonista samalla kertaa SATA-ohjainkortin PCI-väylään. Valikoimasta löytyi ällistyttävän edullinen Ziyituod-tehtaan neljän liitännän kortti noin 27 eurolla. Kontrollerissa on SATA 3.0 -tuki, ja mainos lupaa sille kuuden gigatavun siirtonopeuden sekunnissa. Myyntipakkauksen mukana tuli kaikki tarvittavat, kuten neljä SATA-kaapelia, ylimääräinen peitelevy ja jopa ruuvimeisseli. Pikkuruisella CD-levyllä toimitettiin tarvittava ajuri, joka löytyi pienen etsinnän jälkeen Marwell 88SE92XX -kansiosta.

Mediapalvelimeni alkoi hiljalleen valmistua. HP-tietokone oli oikeastaan todellinen löytö. Laitteessa ei ole käytännössä mitään kulumisen merkkejä. Itse kone maksoi noin 280 euroa ja toimitettiin samaan hintaan. Laitteeseen oli asennettu uusi kiintolevy sekä uudenkarhea Nvidia Quadro K600 -näytönohjain. SSD-levyllä pyöri jo valmiiksi asennettu Windows 10 pro, joten kone oli käyttövalmis.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä