Lueskelin eräänä päivänä bussimatkalla tapani mukaan uutisotsikoita älypuhelimellani. Matka-aika kannattaa käyttää hyödyksi ja mikäpä onkaan mainioimpaa ajanvietettä kuin seurata maailman tapahtumia taskupuhelimen neljän tuuman näytöltä. Olen vuosien saatossa kerännyt joukon RSS-syötteitä, joita luen kätevällä Feedly-applikaatiolla aina, kun aika antaa myöden. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi otsikkoon, jossa kysyttiin pieksuista. Helsingin kaupunginkirjasto tarjoaa mainion Kysy-palvelun, jossa voi kysyä mitä tahansa taivaan ja maan väliltä. Vastaukset ovat yleensä tasokkaita, vaikkakin toisinaan lähteenä on käytetty netin ehtymätöntä, mutta luotettavuudeltaan kyseenalaista tietomassaa.

Kysyjä halusi tietää, mikä on pieksu. Kysy-sivuston vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja lähteenä oli käytetty kielitoimiston maanmainiota sanakirjaa, joka tätä nykyään löytyy myös netistä ja on vapaasti kenen tahansa käytettävissä. Sanakirjan mukaan pieksu on tavallisesti nauhoilla tai pauloilla sidottava lyhytvartinen jalkine. Usein se on anturallinen, kiveränokkainen saapas tai lapikas, jollaisia näkee silloin tällöin vähän vanhemmissa kotimaisissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa maatalon isännän jaloissa. Pieksuihin liittyy myös vanha ja koko maassa tunnettu hämmästystä tai kauhistusta ilmaiseva huudahdus: "Herran pieksut!". Tätä ehkä hieman jo vanhahtavaa päivittelyä ei tosin enää kuule jokapäiväisessä puhekielessä kovinkaan usein. Vähemmällä käytöllä ovat samaten sellaiset huudahdukset kuten: "Herranen aika!" ja "Hyvänen aika sentään!". Aikoinaan lausahdus kuului kokonaisuudessaan muodossa: "Herran pieksut (ja) rouvan jalassa!" Ilmaisulla tahdottiin kuvata jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa ja hämmentävää. Nykyaikana pelkästään pieksuista puhuminen voi hämmentää kuulijoita, joten sanonnan teho taitaa yhä olla voimissaan.