Maailman ehkä tunnetuin idiomi on ranskankielinen lausahdus "s’il vous plaît". Nämä sanat saa kuulla usein ranskankielisillä alueilla ja toisinaan myös täällä kotimaassa. "Silvuplee" on tuttu suomalaisille, jotka joskus päättävät sanottavansa tarkoittaen samaa kuin "ole hyvä". Suomen ruotsinkielisillä alueilla olen joskus kuullut sanan perään lisättävän vain-sanan ruotsinkielisen vastineen bara, jolloin sanonta kuuluu kokonaisuudessaan: "silvuplee, bara". Suomessa kun ollaan, niin rannikon ruotsia lausutaan tyypillisesti lyhyellä vokaalilla, joten bara-sanankin kuulee lausuttavan lyhyesti vain [bara].
Alkuperäinen ranskankielinen sanonta muodostuu useista sanoista ja sanatarkasti käännettynä tarkoittaa "jos se teitä miellyttää". Oikeaoppisesti suomennettuna sanat käännetään muotoon "olkaa hyvä" ja niillä päätetään monia pyyntöjä ja kehotuksia samaan tapaan kuin englannin kielen please-sanalla. Sana jos on ranskaksi si. Sana se on tässä lauseessa predikaatti ja kääntyy ranskaksi il ja on samalla yksikön kolmannen persoonan muodossa. Kielelle on tyypillistä sitoa kaksi sanaa toisiinsa heittomerkillä, mikäli sana päättyy vokaaliin ja sitä heti seuraava sana alkaa vokaalilla. Näin si ja il kirjoitetaan muodossa s’il. Samaa sääntöä käyttäen sana ooppera kirjoitetaan määräisellä le-artikkelilla muodossa l’opéra kun taas elokuva kirjoitetaan le cinéma.
Monikon toinen persoonanpronomini te ja teitittelymuoto on ranskaksi vous. Sana lausutaan [vu]. Diftongi eli vokaalipari ou (ja où) äännetään lyhyenä u-kirjaimena. Ranskan kielessä sanan viimeinen konsonantti jätetään tavallisesti ääntämättä. Näin ollen vous ääntyy yksinkertaisesti ja lyhyen ytimekkäästi vain [vu].
Miellyttää-verbin infinitiivimuoto on ranskaksi plaire ja lausutaan [ple:r]. Vastaava englanninkielinen sana on tuttu please. Ranskan kielessä verbit taipuvat suomalaiseen tapaan persoonanpronominien mukaan. Niinpä myös plaire taipuu ja on yksikön kolmannessa persoonassa muodossa plaît. Lauseen predikaatille miellyttää valitaan kolmannen persoonan muoto koska subjektina on il- eli se-sana. Sanassa plaît on aî-diftongi, joka ääntyy samalla tavalla kuin edellä kuvattu ou-vokaaliparikin. Tämä diftongi (sekä ai) äännetään suomen e-kirjaimen tavoin lyhyesti vain [e]. Jälleen sanan lopussa oleva t-konsonantti jää ääntämättä ja koko sana ääntyy lopulta muodossa [ple].
Ranskalaiset ääntävät kaunista kieltään pehmeästi ja tuntuvat puhuvan nopeasti, koska sanat lausutaan ikään kuin toisiinsa liimautuneina. "S’il vous plaît" lausutaan ranskalaisittain nopeasti ilman selviä sananvälejä [silvuple]. Hyödyllisen lauseen tausta on mielenkiintoinen mutta yksinkertainen. Lausahduksen kuulee usein ja hyvin arkisissa tilanteissa. Sen sisältö on meille kaikille selvä mutta sanat, joista se muodostuu, saattaa olla uusi tuttavuus.