Koulussa piti aikoinaan päntätä ulkoa mitä kummallisimpia asioita. Äidinkielen tunnilla opeteltiin sijamuotoja, joita suomen kielessä on tunnetusti enemmän kuin lääkäri määrää. Jokaisella muodolla oli oma nimensä ja vieläpä latinan kielestä johdettu sellainen. Eipä riittänyt tuolloin vain nimien opettelu. Niiden merkitys oli luonnollisesti myös ymmärrettävä. Sisä- ja ulkopaikallissijoille voi kehittää helpon muistisäännön. Sisäpaikallissijat eli illatiivi, inessiivi ja elatiivi etenevät loogisesti. Ensin mennään sisään johonkin (illatiivi). Sitten ollaan jonkun sisässä (inessiivi). Lopuksi tullaan ulos sisältä (elatiivi). Kuvassa 1 on esitetty sisäpaikallissijojen looginen eteneminen tilasta toiseen. Ulkopaikallissijat käyttäytyvät niin ikään loogisesti. Ensin mennään jonkun päälle (allatiivi). Sitten ollaan jonkun päällä (adessiivi). Lopuksi poistutaan jonkun päältä (ablatiivi). Sisäpaikallissijat viittaavat nimensä mukaisesti tilanteisiin, jotka liittyvät jotenkin sisätiloihin. Ulkopaikallissijat puolestaan viittaavat samaten nimensä mukaisesti tilanteisiin, jotka liittyvät jotenkin ulkopuolella oleviin tiloihin. Kuvassa 2 on esitetty ulkopaikallissijojen looginen eteneminen tilasta toiseen.

Muistisäännön opettelun jälkeen on helppo päätellä varsinaiset sijapäätteet. Sisäpaikallissijat vastaavat kuvan järjestyksessä luettuna kysymyksiin mihin, missä ja mistä. Näistä kysymyksistä voi helposti johtaa esimerkiksi inessiivin sijapäätteet, jotka ovat -ssa ja -ssä. Muut päätteet syntyvät vastaavalla logiikalla aivan kuten ulkopaikallissijojen sijapäätteetkin. Ulkopaikallissijat vastaavat kysymyksiin mille, millä ja miltä. Näistä muodostuu sijapäätteet edellisen analogian mukaan esimerkiksi ablatiiville, jonka päätteet ovat -lta ja -ltä. Oheisessa taulukossa on vielä lueteltu kaikkien suomen kielen viidentoista sijamuodon tiedot.