Syksyn on alkanut helteisessä säässä. Viime päivät ovat olleet kuin keskikesällä auringon paistaessa ainakin täällä eteläisessä osassa maata lähes pilvettömältä taivaalta. Syyssateista ei toistaiseksi ole tietoakaan. Sateita odotellessa voi pohtia vaikkapa suomen kielen erikoisuuksia. Kielemme sanoista voi nimittäin helposti muodostaa mitä mielenkiintoisimpia knoppikysymyksiä sateisten iltojen ratoksi. Sanoilla voi olla kaksoismerkityksiä, ja eri taivutusmuodoissa niistä muodostuu aivan uusia käsitteitä. Vanha tietokilpailukysymys pistää kilpailijat pohtimaan, mitkä Suomen paikkakuntien nimet ovat samalla verbin imperatiiveja eli käskymuotoja. Kuulin tämän kysymyksen ensimmäisen kerran eräässä Jyrki Otilan (1941-2003) tuomaroimassa takavuosien televisiokisassa. Ohjelmassa tosin etsittiin kahta varsinaissuomalaista kuntaa, jotka ovat Kisko ja Sauvo. Kaavin kunta puolestaan sijaitsee Koillis-Savossa. Kisko-verbin infinitiivimuoto on kiskoa, jota voi luonnehtia voimakkaaksi vetämiseksi. Sauvomista voi tavata hiihtoladulla tai ympäri vuoden sauvakävelyn yhteydessä. Kaavi-muoto on kaapia-verbin imperatiivi.

Aikoinaan törmäsin taas yhteen visailukysymykseen. Tällä kertaa haettiin kolmen linnun nimeä, jotka ovat imperatiivisia käskymuotoja. Nämä ovat kuovi, kurki ja leivo. Totta puhuakseni jouduin hetken oikein miettimään, mistä verbistä kuovi on käskymuoto. Päädyin kuopia-verbiin, joka tarkoittaa maan kaivamista jalalla. Esimerkiksi hevonen kuopii maata kaviollaan, ja kun eläintä vaikkapa kieltää tekemistä niin, voi sille karjaista: "Älä kuovi maata!" Jos humma ei kiellosta huolimatta tottele, voi sille sitten sanoa sallivammassa käskymuodossa: "No, kuopikoon!". Kuopikoon on aktiivin imperatiivin yksikön kolmannen persoonan preesensmuoto eli käskymuoto siis sekin. Suomen kielellä voi leikitellä ja arvuutella varmaankin loputtomiin.