Rex ja Kauko ahkeroivat patsaan kimpussa peläten hälytyksen laukeamista tai jotain vastaavaa yllätystä. Kauko ottaa veistoksen käteensä ja kohottaa sen hitaasti jalustaltaan jähmettyen hetkeksi paikoilleen. Mitään ei tapahdu tai ainakaan mitkään hälytyskellot eivät pärähtäneet soimaan. Patsas on taas hallussamme ja loikimme henkeä pidätellen takaisin pylväsrivistön suojiin. Odotamme kotvasen mahdollista hälytystä, mutta kaikki tuntuu olevan tyynni, joten suuntaamme pylväskäytävää kiertäen salin suurille oville, joiden kautta ensimmäisen kerran tulimme. Niiden takana on kaiken järjen mukaan satamaluola, jossa helipumpperimme odottelee. Otamme hitaita vauva-askeleita tarkkaillen jatkuvasti peräämme. Työnnämme raskaan parioven toisen puolen auki mutta vain sen verran, että mahdumme ovenraosta mestari Bomfelin kanssa käytävään. Miina katsahtaa minuun ja kiinnittää huomioni hiljaisella äänellä.

- Tämä käy taas aivan liian helposti. Täällä ei näytä olevan mitään hälytysjärjestelmiä ja ovetkin ovat apposen avoimia.

Todellakin! Toistaiseksi olemme edenneet vaivatta melkein kotiin asti eikä vieläkään ole tapahtunut mitään yllättävää. Tulemme satamaluolaan ja jäämme ovelle tarkkailemaan aluetta. Valot palavat, mutta missään ei ole ristin sielua. Kauko levittää kätensä ja estää meitä jatkamasta.

- Odottakaa! Tämän täytyy olla ansa!

Jähmetymme! Katseemme kiertävät luolan ympäri, mutta kaikkialla on rauhallista. Helipumpperi seisoo yhä laiturin vieressä. Piinaavan minuutin kuluttua rohkaistumme ja aloitamme hitaan lähestymisen lentokoneellemme. Bomfel avaa sivuoven, jonka kautta kömmimme sisään. Oven lukittuessa ja istuessamme tutussa ohjaamossa huokaisemme toistaiseksi helpotuksesta. Rex muistuttaa, etteivät ongelmamme ole vielä ohi. Meidän on päästävä pois laiturihallista. Kojetaulu on pimeänä ja mestari yrittää parhaillaan saada lentolaitteeseen eloa. Silmämme kirkastuvat, kun ensimmäiset valot syttyvät näyttötauluihin. Takaa kuuluu matalaa huminaa, kun reaktorit alkavat lämmetä. Kallisarvoinen jadepatsas lukitaan pehmustettuun säilytyslaatikkoon, joka lasketaan lattian alla olevaan salakammioon.

- Lämmitys kestää viisitoista sekuntia.

Mestari Bomfel yrittää rauhoittaa meitä, kun laskemme mielissämme sekuntien etenemistä. Lämpömittari lipuu kohti sataa prosenttia tuskastuttavan hitaasti. Vilkuilemme välillä toisiamme epätoivoisina. Valmistaudumme sukellukseen kulkuvälineemme kanssa ja toivomme, että merenalainen käytävä on yhä auki ja kulkukelpoinen.