Romutusralli

Rex kurkistaa akkunaan tehdystä aukosta alas ja toteaa allamme olevan ainakin kuuden metrin pudotuksen. Bomfel rauhoittelee ja tarjoutuu toimimaan hissinä. Pääsemme yksitellen metallikotelon kyydissä alas generaattorihallin reunamalle. Peltiheikin sisuksista löytyy yllättäviä vempeleitä ja sitten vielä tämän levitaatio-ominaisuus. Seisomme nyt kaikki hallin lattialla eikä meillä ole aavistustakaan, mihin seuraavaksi menemme tai mitä nyt teemme. Rex on löytänyt portaikon, johon hän huikkaa meidät. Kiipeämme taas kierreportaita toiseen kerrokseen. Kuulemme jo matkalla outoja ääniä jostakin kauempaa sekä ajoittaista matalaa musiikkia. Tulemme pyöreää hallia kiertävään käytävään. Matelemme kyyryssä kaiteen luokse ja nousemme varovasti kurkistamaan kaiteen yli. Pyöreä halli on lähes pimeä. Siellä täällä on kynttilöitä antamassa vähäistä valaistusta. Saan juuri ja juuri selvää, mitä alhaalla tapahtuu. Halli on sisustettu jonkinlaiseksi palvontamenojen paikaksi. Kauko kuiskaa meille.

- Katsokaa! Jadepatsas on tuolla alttarilla!

Hallin perälle on pystytetty kynttilöiden valaisema alttari, jonka keskellä seisoo vihreä jadepatsaamme. Mustiin pukeutunut Fatima häärii alttarin edustalla vierellään kaksi huppupäistä henkilöä mustissa kaavuissaan. Jostakin kuuluu kellon kumahdus ja heti sen jälkeen munkkilatinaa ikään kuin rukouksena. Hallin lattialla seisoo iso joukko huppupäisiä olentoja kehän ympärillä. Minua puistattaa pelkkä ajatuskin siitä, mitä tuolla alhaalla tapahtuu. Vetäydymme takaisin portaikkoon neuvonpitoon. Rex ehdottaa, että odotamme, kunnes menot hallissa päättyvät ja sillä aikaa selvitämme tiemme ulos tästä kalliovaltakunnasta. Jäämme käytävälle odottamaan ja nukumme vuorotellen.

Miina herättää minut ja kertoo kuiskien kellon olevan kaksi yöllä. Muutkin ovat jo heränneet ja siirrymme vaivihkaa alakertaan, jossa halli on tyhjillään. Palvontamenot ovat päättyneet ja rekvisiitta on alttaria lukuun ottamatta kadonnut. Valtakunnassa on hiiren hiljaista. Mestari Bomfel leijuu ilmassa, jotta pyörät ja moottorit eivät synnyttäisi ääntä. Hiivimme saliin, mutta jäämme pylväiden taakse tarkkailemaan. Rohkaisemme mielemme ja lähestymme alttaria. Meillä on selvä päämäärä. Alttaripöydällä oleva jadepatsas pitää saada nyt mukaan ja mieluiten ilman ylimääräistä meteliä. Katseeni kiinnittyy koristeelliseen vaakunaan, jonka keskelle on ilmiselvästi kuvattu jadepatsaan hahmo. Kalliovaltakunnan goottilaissävyinen sisustus alkaa saada selityksen. Mietin, mitäköhän salaisuuksia tähän luolastoon vielä kätkeytyykään.