Hiivimme portaikolle ja astumme edelleen varovasti ensimmäiseen kerrokseen. Kaikkialla on hiljaista ja pimeää. Tulemme eteisaulaan. Meillä ei ole aavistustakaan, mihin tästä pitäisi seuraavaksi mennä, mutta Rex tuntuu olevan päättäväinen. Seuraamme häntä toiseen kerrokseen, jossa pysähdymme ylätasanteelle. Käytävä jatkuu vasemmalle ja oikealle. Päätämme aloittaa oikeanpuoleisesta käytävästä, jonka varrella on lukuisia ovia. Päättelemme niiden takana olevan makuuhuoneita ja kokeilemme avata yhden niistä. Bingo! Oven takana on kuin onkin makkari, mutta siellä ei ole ketään. Liikumme varpaillamme seinää pitkin, kunnes etäämmältä kuuluu yllättävä ääni.

- Pssst!

Jähmetymme ja pelästymme. Olemmeko paljastuneet? Ääni kehottaa kuiskaten, mutta emme näe ketään.

- Tänne päin!

Samalla hetkellä käytävän lattialle ilmestyy ovenraosta kapea valojuova. Käytävän perällä ovi avautuu. Hiippailemme ovea kohti. Ovella seisoo talon isännän Send Kurvicen ystävätär Anneli Tusema, joka viittilöi meitä huoneeseensa. Nyt on selvää, että emme ole enää yksin ja että ainakin yksi henkilö tässä lumilinnassa tietää meidän murtautuneen sisään. Anneli kehottaa meitä huoneeseen, ja mehän tottelemme, koska emme voi tässä tilanteessa muutakaan. Ovi menee kiinni. Rex on hämillään.

- Anneli! Eh, niinhän se oli? Mitä tämä tarkoittaa?

Kurvitar on pukeutunut ohueen yöpukuun, jota peittää kaunis vaaleanpunainen aamutakki. Niin ikään vaaleanpunaiset tohvelit jalassaan kaunis nainen alkaa puhua hiljaisella äänellä.

- Puhutaan hiljaa…

Anneli nostaa etusormen poikittain suunsa eteen. Rex kysyy varovaisella äänellä.

- Mistä tiesit, että hiippailimme käytävällä?

Kaunotar ottaa pari askelta kampauspöytänsä luokse ja istahtaa sen äärelle. Mitään sanomatta sormeaan koukistaen hän kutsuu meidät lähelleen. Katseemme kiinnittyy pieneen näyttöön, joka tuntuisi seuraavan valvontakameroiden lähetystä. Anneli kertoo vaimealla äänellä.

- En saanut unta ja satuin katsahtamaan tätä monitoria. Näin teidän liikkuvan käytävällä ja ennen kuin olisitte jääneet kiinni, kutsuin teidät tänne huoneeseeni. Tällä olette turvassa ainakin jonkin aikaa.

Mieleeni juolahtaa saman tien, miten moni muu on seurannut hiipimistämme, jos kamerat ovat kuvanneet meitä koko ajan.