Nuoret harjoittelijat palaavat takaisin istumaan. Tarkkailen muita harjoittelijoita, joiden joukossa näyttäisi olevan niin miehiä kuin naisiakin. Näemme vielä muutamia näytöksiä, mutta harjoittelun päättää sireenin ulvahdus. Kaikki nousevat ja odottavat, että niin tekisimme mekin. Oivallamme välittömästi, että meidänkin on noustava seisomaan. Mestari astelee korokkeeltaan ja katoaa takahuoneeseen joukkionsa seuraamana. Jostakin kuuluu taas yhden sanan käskytys, ja valkoasuiset urheilijat poistuvat pukuhuoneeseen säntillisesti jonossa marssien. Meidät vastaanottanut hujoppi ilmestyy eteemme ja osoittaa kädellään pukuhuoneen suuntaan. Käännymme kuin partiopojat ja -tytöt muodostaen jonon, jonka alkupäähän pitkä mies asettuu. Taaperramme ankanpoikasten tapaan pukuhuoneen kautta toimistoon, jossa jo kerran olimme. Nyt huone on täysin valaistu ja niukasti kalustettu. Meille on tuotu neljä tuolia tyhjän pöydän eteen ja jäämme kehotuksesta istumaan. Jäämme yksin huoneeseen ja keskustelemme kuiskien. Miina esittää kysymyksen, jonka kuka tahansa meistä olisi mielellään kysynyt.

- Mitäköhän nyt tapahtuu?

Käännämme kuitenkin päämme taaksepäin, kun kuulemme Rexin jännittyneen kuiskauksen.

- Hei! Katsokaa tuonne!

Mitä näemmekään? Voiko tämä nyt olla lainkaan totta? Takanamme on lasivitriini, joka on upotettu seinään ja sen sisällä on vihreä pieni patsas. Se näyttää erehdyttävästi etsimältämme jadepatsaalta! Pälyilemme äimistyneinä toisiamme, mutta joudumme ojentautumaan, kun huoneeseen astelee lyhyt ja melkoisen tukeva miekkonen. Pullea mies on pukeutunut violetinväriseen lattiaan asti ulottuvaan kaapuun, jonka vyötärön ympäri on solmittu keltainen köyttä muistuttava vyö. Mies istuutuu lasikantisen pöydän taakse kädessään jonkin sortin päätelaite. Hän on kalju ja tuhisee puhuessaan nasaalisella äänellä.

- Tervetuloa ninjakouluun. Haluatteko ilmoittautua oppilaiksi?

Rex puhuu puolestamme ja kyselee ensin koulusta. Saamme kuulla, että koulussa koulutetaan todellakin ninjoja ja muinaisia orientaalisia itsepuolustuslajeja. Sihteeriksi itseään tituleeraava vanttera mies silmäilee meitä mittaavasti. Otsa rypistyy ja katse kääntyy päätelaitteeseen. Sieltä mies mutisee, että taidamme olla muutaman vuoden liian vanhoja aloittamaan, mutta voimmehan aina yrittää. Kouluun otetaan yleensä nuoria oppilaita, koska koulutus kestää useamman vuoden.