Olemme hieman hämmentyneitä kuulemastamme. Anneli lisää.
- Vastapalvelukseksi voin kertoa teille etsimänne Fatima Peson olinpaikan.
Nyt korvamme ovat höröllään. Rex astuu askeleen eteenpäin.
- Tiedätkö sinä, missä Fatima nyt on?
Anneli katsoo suoraan Rexin silmiin ja vastaa.
- Tiedän. Satuin kuulemaan, kun hän keskusteli Sendin kanssa. Mutta otatteko minut mukaanne? Meidän pitäisi lähteä täältä pikimmiten, sillä vartijat ovat varmasti jo äkänneet teidät hiippailemassa käytävillä. Pukeudun ja voimme lähteä.
Anneli kiiruhtaa vaatehuoneeseen. Me jäämme keskenämme pohtimaan. Miinalla on ehdotus.
- Voimme ottaa Annelin mukaan. Meillä on tilaa Iso-Iitassa, joskin hänen on matkattava kabinetin puolella, sillä ohjaamossa ei ole tilaa.
Rex nyökkäilee myöntyvästi.
- Tehdään niin. Meidän on kuitenkin ensin varmistettava pakotie.
Oton otsalle on ilmestynyt ryppyjä eikä hän vaikuta kovin vakuuttuneelta.
- Miten voimme olla varmoja, että Anneli tietää Fatiman olinpaikan?
Sepä oli hyvä kysymys. Rex kääntyy ja ilmaisee mielipiteensä.
- Emme voikaan olla varmoja, mutta meidän on luotettava häneen.
Anneli palaa vaatehuoneesta pukeutuneena tyylikkääseen jakkupukuun, jota peittää musta pitkä päällystakki. Rex katsahtaa tyylitärtä. Huomaan, että hänen leukansa loksahtaa kuvaannollisesti auki.
- Eikö sinulla ole matkatavaroita?
Annelilla ei tosiaan ole mitään mukanaan.
- Ei ole. Jätän kaiken tänne Sendille. Eiväthän nämä tavarat loppujen lopuksi ole minun enkä kaipaa niitä tulevassa uudessa elämässäni. Minulla on jonkun verran käteistä rahaa, jotta pääsen alkuun… Olemmeko valmiit lähtemään?
Oto hyppää yllättäen Annelin eteen ja tivaa tietoja.
- Eipä hoppuilla ystävä hyvä! Haluan ensin tietää, missä Fatima piileskelee.
Anneli yllättyy mutta on sanavalmis.
- Ymmärrän, mitä tarkoitat. Tarvitsemme molemminpuolista luottamusta. Minä kuitenkin luotan teihin ja että autatte minua pakenemaan täältä, joten voin hyvin jo kertoa, missä Fatima lymyilee. Löydätte hänet Rothenburgin kaupungista ja sen keskiaikaisen kirkon kellarista.