Yllättäen turvaovi alkaa hehkua ensin tummanpunertavana ja asteittain yhä vain kellertävämpänä. Oveen ilmestyy suuri pyöreä palava alue. Jokin sulattaa ovea, joka hiljalleen alkaa pisaroida. Hehkuvat kekäleet putoilevat lattialle ja jähmettyvät litteinä lammikoina. Siirrymme jo lähemmäksi takaovea. Gorba haluaa hyvästellä.
- Ystävät! Oli ilo tavata teidät! En ole vuosikymmeniin tavannut uusia ihmisiä ja olen ajoittanut potenut yksinäisyyttä. Te olette tuoneet uutta säpinää elämääni. Haarniskani antaa minulle hetken kuluttua adrenaliiniuutteen. Teidän on silloin parasta olla jo kaukana täältä. En takaa, mitä tapahtuu, sillä kytkin haarniskani säälimättömään tuhotilaan. Se on tutkijaryhmämme kehittämä moodi, jossa sotilas kylvää silmittömästi kuolemaa.
Rex astuu lähemmäksi vanhusta ja ottaa tätä kädestä tai paremminkin haarniskan hanskasta.
- Gorba, haluamme kaikki kiittää sinua korvaamattomasta avustasi. Ilman sinua emme olisi saaneet patsasta näin helposti. Oletko varma, että pärjäät oven takana odottavan konnajoukon kanssa?
Gorban silmäkulmasta kihoaa kyynel.
- Hälk Folsan ei tee minulle mitään. Hän tietää, että olen hallituksen suojeluksessa, ja jos minulle tapahtuu jotain, hän joutuu vastaamaan teoistaan. Kun hän näkee minut varustautuneena tähän haarniskaan, hän perääntyy. Mutta nyt… kiirehtikää jo! Menkää Mammoran kaupunkiin ja etsikää käsiinne Oto Katsoni ja kertokaa hänelle terveisiä minulta. Hän pystyy avustamaan teitä matkallanne takaisin kotiin.
Kurkistan viimeisen kerran ovelle, jossa palava ympyrä on alkanut valua jo valtoimenaan. Pakenemme kiireesti takaovesta. Gorba läimäyttää raskaan oven kiinni takanamme. Lukko naksahtaa kuin merkkinä lopullisuudesta ja jäähyväisistä. Hovertti leijuu kutsuvasti ja alkaa opastaa joukkoamme ahtaassa putkitunnelissa. Mietin matkalla, mitäköhän siinä yksiössä kohta tapahtuu. Hopliittihaarniska saa kenet tahansa näyttämään karmivalta tappokoneelta.
Kiertelemme taas sokkeloissa seuraten valkoista kuulaa nenämme edessä. Jos vain hetkeksikin uhkaamme jäädä kuulan vauhdista jälkeen, jarruttaa pallo vauhtiaan ja jää odottamaan, kunnes taas saavutamme sen. Kauko selittää, miten kuula on jatkuvasti yhteydessä silmälaseihin, jotka hän on pannut nenälleen. Kun etäisyys kasvaa liian pitkäksi, hovertti pysähtyy, kunnes etäisyys on jälleen ennallaan. Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen saavumme parioven eteen.