Tasan viisi vuotta sitten joulukuun viimeisenä päivänä kerroin käynnistäväni yhden pitkäaikaisen projektini. Minulla oli ollut jo pitkään, ehkä muutaman vuosikymmenen, suureena haaveena kirjoittaa romaani. Vuodet kuluivat mutta romaania ei kuulunut. Aikaa ei tuntunut löytyvän vaativan projektin toteuttamiseksi, joten tehtävä oli helppo siirtää hamaan tulevaisuuteen. Päätin vihdoin toteuttaa haaveeni ja kääriä hihat ja ryhtyä vain toimeen. Niinpä käynnistin vuoden mittaisen urakan, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä pitkää romaaniani. Vuoden jokaisena päivänä syntyi yksi sivu tulevaan kirjaan ja niin oli teos valmis lupaukseni mukaisesti vuoden viimeisenä päivänä eli tasan neljä vuotta sitten. Silloin ilmestyi Koskenlaskija-romaani, joka kertoi Einosta ja muutamasta muusta tarinan päähenkilöstä, jotka seikkailivat erikoisten tapahtumaketjujen parissa.
Koskenlaskija oli ensimmäinen romaanini. Se oli ensi kosketus kirjoittamisen vaativaan maailmaan. Kirjoittaminen ei nimittäin ole aivan helppoa, ellei sitten satu olemaan jonkin sortin mikawaltari, jolta tarina syntyy vain kynää ravistamalla. Koululaismaisen esseen vielä kirjoittaa nopeasti ja helposti, mutta kun sitä lukee vaikkapa vuoden kuluttua uudelleen, on valmis heittämään tekeleen paperinkeräykseen alta aikayksikön. Itselleen tulee ajan mittaan kriittiseksi, eikä teksti synny jatkossa enää yhtä kivuttomasti kuin ensimmäisiä virkkeitä rustatessaan. Koskenlaskijaa kirjoittaessani minulla oli onneksi usein tilanteita, etten ehtinyt sormillani kirjoittamaan niin nopeasti kuin ajatus ja mielikuvitus lensi. Mietin jopa sanelukoneen käyttöä, jotta voisin vain sanella kuvitelmani sitä mukaa kun ne pulppusivat ajatuksiini ja kieleni päähän.
Olen suunnitellut toisen romaanin kirjoittamista heti ensimmäisen kirjani valmistuttua. Idean ja juonen kypsyttelyyn on kulunut uskomattomat neljä vuotta, mutta suunnitelma toisesta seikkailukertomuksesta on nyt vihdoin valmis. Uusivuosi on sopivasti lupausten aikaa ja niinpä olen päättänyt aloittaa kakkosromaanini kirjoittamisen. Tavoitteenani on jälleen kirjoittaa uutta tulevaa seikkailua päivä kerrallaan. Blogini tulee siis saamaan ensi vuonna ja tarkalleen jo huomisesta alkaen taas hieman toisenlaista sisältöä, kun julkaisen päivittäin etenevää Jadetanssi-seikkailuromaania. Tavoitteena on saada romaanikirja valmiiksi ensi vuonna näihin aikoihin, ja työn etenemistä voi seurata reaaliajassa joka päivä. Aivan joka päivä tuskin tulen kirjaan kirjoittamaan, sillä väliin tullee todennäköisesti mahtumaan myös muutakin tarinoitavaa kuten näitä jo tutuksi tulleita tarinoita taivaanrannalta.
Päättyvän vuoden kirjoitukset olen koonnut totuttuun tapaan taas vuosikirjaksi. Muutaman viikon kuluttua ilmestyvä opus on saanut nimekseen Rokkilaulaja, eikä nimellä ole aiempien kirjojeni tyyliin mitään tekemistä sisällön kanssa. Kirjaa ei pidä arvostella sen nimen tai kannen perusteella, siksi vuosikirjani saavat vuodesta toiseen asiayhteydestä irrotetun nimen ja usein psykedeelisen kansikuvan. Uudet tarinat jatkuvat siis huomenna ensi vuoden puolella, joten toivotan lukijoilleni tässä vaiheessa onnellista uutta vuotta.