Fatima rauhoittuu nopeasti. Robotit ja Hälk Folsan kerääntyvät naisen vierelle. Kaikki odottavat kieli pitkällä Rexin paljastusta. Mekin olemme yllättyneitä, että Rex nyt käytännössä ojentaa tarkoin varjellun omaisuutemme näille ryökäleille.

- Se on tuossa tavara-arkussa.

Rex osoittaa sormellaan vaatimattoman näköistä laatikkoa lastiruuman takaosassa. Kuka olisikaan arvannut, että mittaamattoman arvokas taide-esine voisi olla noin näkyvällä paikalla. Fatima kääntää päänsä ruuman takaseinää kohti ja hihkaisee yhtä yllättyneenä.

- Tuossako? Ja minä kun luulin, että pidätte sitä kassakaapissa! Bou, Kers! Toimikaa!

Robotit rynnistävät tavarakontin eteen ja nostavat sen lukitsemattoman kannen. Pöyhien täytteitä he pian nostavat ruuman keinotekoisessa valossa kimmeltävän vihreän pienen patsaan ilmaan ja ojentavat sen innostuksesta hekumoivan Fatiman käsiin.

- Vihdoinkin! Kotona jälleen!

Ilkeä kirke pyörittelee veistosta valon loisteessa silmät kiiluen. Fatima ikään kuin irtautuu muusta maailmasta keskittyen täysin patsaan ihailemiseen. Tovin kuluttua nainen tokenee ja karjaisee taas käskyjä.

- Bou, Eek, Kers! Varmistakaa, etteivät ystävämme seuraa meitä, kun nyt lähdemme täältä!

Robotit, ne kolme herrasmiehiksi pukeutunutta konetta, astuvat raskain askelin eteemme ja lukitsevat kätemme sähköisillä rannekahleilla ja kiinnittävät meidät lastiruuman seinähakoihin. Fatima ja Hälk Folsan poistuvat helipumpperistamme. Herrasmiehet seuraavat roistoja, ja jäämme yksin sidottuina ruumaan, jonne laskeutuu täydellinen hiljaisuus sivuoven kolahtaessa kiinni. Oto rikkoo hiljaisuuden kysymyksellään.

- Mitäs nyt? Miten pääsemme eroon näistä kahleista?

Jokainen meistä yrittää turhaan pyristellä irti lukituksista, mutta hilut eivät anna periksi. Yllättäen tuttu sähköinen ääni kiinnittää huomiomme.

- Rex, toimit aivan oikein.

Mestari Bomfel on näköjään taas herännyt ihmisten ilmoille. Rex ja me muut nostamme katseemme ja keskeytämme ähellyksemme rannerenkaittemme kanssa.

- Mestari! Mikä on vointisi?

Musta kuutio surisee ja liukuu sulavasti lattiaa pitkin Rexin eteen.

- Voin aivan mainiosti. Huomaan, että olette kiipelissä. Väistähän hieman, niin järjestän sinut vapaaksi.