Iso-Britannian määrättyä isot verot kartanonomistajille oli viimeistään tuolloin selvää, että lordi Milkbottomin perilliset laittoivat kalliiksi käyneen omaisuusmassansa myyntiin. Samassa huutokaupassa vaihtoi omistajia myös irtaimisto ja vähemmän arvokas esineistö. Jadepatsas päätyi osana myytyä kuolinpesää eräälle chesterhiresiläiselle lordille, joka ei vielä ostaessaan tiennyt pystin todellista arvoa. Patsas katosi taas useiksi vuosisadoiksi julkisuudesta piiloutuen nyt erään toisen varakkaan kartanoherran hoteisiin. Taidetta ja antiikkia harrastuksenaan keräillyt lordi menetti kuitenkin yllättäen omaisuutensa onnettomien liiketoimien seurauksena ja joutui rahapulassaan realisoimaan omistuksiaan. Tässä yhteydessä jadepatsas jälleen ilmestyi pölyttyneistä kartanosaleista paljaan taivaan alle. Lordi myi osan esineistään antiikkiliikkeille Lontoossa. Monimutkaisten vaiheiden ja vuosisatojen jälkeen viherkiviveistos viimein sai ainakin joksikin aikaan uuden kodin Blandannanin hienostokaupunginosassa sijaitsevasta Tom Orrowin ökymökistä.

Kuuntelemme kaikki haltioituneina jadepatsaan värikästä seikkailua ja heräämme kuin unesta Tomin päätettyä kertomuksensa. Tom on puhuessaan eläytynyt käsiään viskellen ja nyt sormet etsivät jälleen turvallisen sataman Saran lämpimien kämmenten suojasta. Parin silmät kohtaavat miehensä luodessa katseen vierellään istuvaan rouvaansa. Rex korjaa asentoaan ja valmistautuu puheenvuoroonsa.

- Hmm… Mielenkiintoinen ja hellyttävä kertomus, totta tosiaan, herra Orrow. Ette vielä kertonut, miksi kadonnut esine on teille niin tärkeä ja miksi ette ole ilmoittanut varkaudesta poliisille.

Häkeltynyt liikemies vetäisee kätensä Saran sormien välistä ja asettuu puolustuskannalle. Rex jatkaa.

- Luulenpa, herra Orrow, että ette ole vielä kertonut meille koko totuutta.

Rex rypistää silmäkulmiaan ja kumartuu aavistuksen verran eteenpäin kohdistaen tuiman katseensa edessä istuvaan mieheen. Tomin silmät harhailevat vuoroin Rexiin ja vuoroin Kaukoon ja sitten Miinaan ikään kuin ne etsisivät puolustajaa hänelle ja hänen tarinalleen, mutta kaikkien ilmeistä päätellen sanaton anelu näyttää olevan turhaa.

- Hyvä on, hyvä on!

Tom huudahtaa ja laskee päänsä alas antaen samalla kuvaannollisen merkin luovutuksesta. Rex on mitä ilmeisimmin onnistunut paljastamaan jotain Tomin kertomuksesta ja mitä se sitten lieneekin, sen me kaikki haluamme nyt kuulla. Kauko korjaa istuma-asentonsa ja suoristaa selkänsä. Miina astuu eteenpäin kuin kuunnellakseen tarkemmin.