Rynnistämme bunkkerin käytävään katsomatta taaksemme. Raskas ovi kopsahtaa kiinni takanamme niin, että vallan säikähdän ja panen jalkaa toisen eteen entistä vilkkaammassa tahdissa. Pian olemme taas herra Schmitin kortteerissa ja puuskutamme hengästyneinä. Vähään aikaan kukaan ei puhu mitään ja vasta kun hengityksemme on taas tasaantunut, pääsee mestari ääneen.
- Ystävät! Nappasin lähtiessäni jadepatsaan alttarilta!
Mestarin äänessä ei ole hengästymisen merkkejä ja miksi olisikaan, kun hän on väsymätön kone. Bomfel ojentaa patsaan Rexille, jonka kasvoille ilmestyy iloinen ja ehkä huojentunutkin ilme.
- Kiitos, mestari! Olin sen verran peloissani, että vallan unohdin koko patsaan, mutta onneksi sinä olit tilanteen tasalla.
Kello on jo reippaasti yli puolen yön, mutta minua ei nukuta äskeisten tapahtumien jälkeen lainkaan. Kauko sen sijaan taitaa olla väsynyt.
- Joko mentäisiin takaisin autollemme ja nukkumaan nyt, kun tuo kirottu patsas on jälleen hallussamme?
Kukaan ei vastustele, ja alamme tehdä lähtöä. Hyvästelemme herra Schmitin, kuka hän sitten oikeasti lieneekään, ja hiippailemme autioituneen Rothenburgin sivukatuja pitkin Iso-Iitan kyytiin. Iltavalaistus syttyy autossa, ja Iso-Iita tervehtii meitä tutun rempseällä tyylillään.
- No mutta lapsukaiset, oletteko te vielä jalkeilla tähän aikaan yöstä?
Rex antaa autolle ohjeet palata takaisin helimpumpperiimme, jossa voimme yöpyä. Yö sujuu rauhallisesti. Heräämme myöhään aamulla tai oikeastaan aamupäivän puolella. Minua kalvaa epäilys, ettemme saa olla kovin pitkään rauhassa, sillä Fatima saa taatusti pian tietää, että patsas on kadonnut. Suuntaammekin aikailematta kohti etelää päästäksemme mahdollisimman nopeasti eroon jadepatsaasta, joka polttelee näpeissämme.
Istumme ohjaamossa ja köröttelemme tasaisella vauhdilla erämaan läpi johtavaa maantietä. Pitkään emme saa matkata rauhassa, kun helipumpperin kojelaudalta kuuluu vaimea äänimerkki. Mestari vilkaisee ohjaustaulua ja tulkitsee meille varoitusvaloja.
- Tutka on havainnut liikettä lähistöllä. Tarkennan…
Seuraamme omilta näytöiltämme ajoneuvomme ulkoa välittämää kuvaa ja yritämme löytää hälytyksen aiheuttajan. Toistaiseksi en näe mitään erikoista, mutta äänimerkki ei ota laantuakseen. Bomfel vaihtaa strategiaa.
- Pysäytän helipumpperin ja kytken häivesuojauksen päälle.