Apulentokone on kiinnittynyt pilvilinnan ruumaan ja kiskoo helipumpperiamme viimeiset metrit samaan lastitilaan. Katselen alakameran välittämää kuvaa, kun lastiluukut allamme sulkeutuvat. Tunnen, miten aluksemme notkahtaa hieman alaspäin laskeutuen ruuman lattialle. Ulkoa kuuluu vaimeita kumahduksia, kun magneettivedin irtautuu katostamme ja aluksemme ottaa kiinni metalliseen lattiaan. Keskusradiomme vingahtaa ja pian kaiuttimista kuuluu naisen ääni.
- Hyvää iltapäivää, arvon vieraani!
Päämme kääntyvät jälleen toisiimme ja hämmästymme toistamiseen. Kauko ehättää ensimmäisenä toteamaan tunnistamansa puhujan.
- Tuohan on Fatima, Fatima Peso!
Rex vie kätensä kasvoilleen ja pyyhkii sitä kuvaannollisesti osoittaen harmistustansa.
- Tämä tästä nyt vielä puuttui! Olemme taas satimessa.
Fatiman ääni jatkaa.
- Tervetuloa pilvilinnaani. Pyydän, ettette tuhoa taivaspaikkaani samoin kuin tärvelitte maanalaisen valtakuntani.
Fatiman ääni katkeaa hetkeksi, mutta jatkaa pian omahyväisellä nuotilla.
- Luulitteko pääsevänne helpolla? Saattajani tulevat noutamaan teidät eteeni. Vastarinta täällä pilvien yläpuolella on turhaa, kuten varmasti ymmärrätte.
Kaiuttimista kuuluu lyhyt napsahdus merkiksi yhteydenpidon päättymisestä. Jäämme odottamaan Fatiman saattajia, sillä emme voi juuri nyt muutakaan tehdä. Ei aikaakaan kun sivuovi avautuu ja kaksi jo tutuiksi hahmoiksi tullutta kookasta saattajaa pysähtyy ohjaamon ovensuuhun. Kädessä olevat metallinkiiltoiset sauvat kolahtavat lattiaan täsmälleen samanaikaisesti. Ele panee minut miettimään, josko nämä köriläät ovatkin koneita. Oikeat ihmiset eivät ilman pitkää ja vaativaa harjoitusta osaa toimia näin synkronoidusti. Järkäleiden kasvot on peitetty hupuilla, joten en pysty sanomaan, ovatko nämä robotteja vai ihmisiä. Niiden äänestäkään en voi päätellä mitään, sillä yhdestä käskyttävästä sanasta ei vielä selviä, onko kyseessä mekaaninen ääni. Kuulemmekin lyhyen käskyn, jota on paras totella.
- Seuratkaa!
Asetumme automaattisesti jonoon. Rex kulkee edellämme ja mestari Bomfel surisee metallikotelossaan viimeisenä. Kävelemme hissiin ja muutaman käytävän ja käännöksen jälkeen saavumme valtavaan saliin, jonka seinät ovat yhtä ikkunalasipintaa.