Herään vaimeaan äänimerkkiin, jonka melodinen sävel jää helposti mieleen. Myös Miina, Kauko ja Rex heräilevät saapuessamme matkakohteeseemme. Aurinko on taas laskenut horisontin taakse ja ilta valtaa alaa. Mestari Bomfel odottelee meitä ohjaamossa. En tiedä, onko tämä kyborgi nukkunut lainkaan, mutta minulla on tunne, että mestari on jatkuvasti valveilla. Saamme tilannekatsauksen mestarilta.

- Iltaa ystävät! Näytätte pirteiltä.

Hieromme vielä silmiämme ja tuskin näytämme vielä kovin terhakoilta, sillä vastahan nousimme ylös. Yritämme orientoitua tilanteeseen ja vähitellen aivotyöskentelymme alkaa käydä täysillä. Bomfel jatkaa.

- Alamme lähestyä Mammoraa. Meidän on paras pysäköidä tämä iso helipumpperimme jonkin matkan päähän kaupungista ja ajaa lähemmäs Iso-Iitalla, jonka voimme parkkeerata pysäköintifasiliteettiin. Helipumpperi on liian iso pysäköitäväksi ja muutoinkin se herättää liiaksi huomiota.

Jätämme kulkuvälineemme metsän suojiin ja kytkemme häivepeitteen päälle. Helipumpperista tulee näkymätön, mutta ei täysin olematon. Kipuamme Iso-Iitan sisuksiin. Rex käynnistää automme, joka tervehtii meitä tuttuun roisiin tapaansa.

- No vihdoinkin taas elämää! Missäs sitä ollaan oltu, lapsukaiset? Johan tässä meinasi paikat alkaa ruostua, kun ei pitkään aikaan ole tapahtunut mitään. Ja minnekä olemme nyt matkalla tällä erää?

Istuudumme tutuille tuoleillemme ja peruutamme ajokkimme ulos helipumpperin lastiruumasta. Tervehdimme joukolla Iso-Iitaa, joka on saanut levätä toimettomana jo jonkin aikaa. Rex käskyttää ajoneuvoamme matkaan kohti Mammoran paikoituskompleksia. Virkeältä kuulostava automme nytkähtää matkaan illan hämärässä. Raivaamme metsän laitamalta koskemattoman maaston yli Mammoraan johtavalle maantielle. Kaupunkiin ei yleensä ajeta omilla kulkuneuvoilla, sillä paikoitusmaksut ovat huikeat. Vierailijoiden halutaan käyttävän turvallisia transferenssijunia jo pelkästään ruuhkien välttämiseksi. Saammekin ajella autiota tietä pitkin perille asti. Jätämme Iso-Iitan tien poskeen välttääksemme messevät pysäköintikulut ja kävelemme juna-asemalle, josta lopulta pääsemme suunnattomaan vastaanottohalliin. Tähän aikaan alkuillasta vierailijoita on vähänlaisesti ja sisääntulijoita palvelee vain yksi tulliasema. Tankkaamme kukin rannekkeittemme maksusirulle Mammoran valuuttaa ja käymme yksitellen jonossa tulliaseman portille. Tunnistimet skannaavat meidät nopeasti ja annostelijaportti avautuu meille jokaiselle.