Salin valot sammuvat ja tanssilattialle liukuu suuri koroke esiintymislavaksi. Kirkkaat valospotit valaisevat lavan, jonka takana sadat värivalot välkehtivät. Jännitys kohoaa. Nyt lavalle liukuu oikealta seinämän takaa iso rumpupatteristo, jonka takana istuu hintelän näköinen rumpali. Heti perään vasemmalta liukuu kosketinsoittaja, jota seuraa basisti rennosti kävellen asemapaikalleen. Oikealta kävelee lisää soittajia. Nyt lavalle astelee kaksi kitaristia ja heidän taakse liukuvat kaksikerroksiset ämyritornit. Seuraamme lavan tapahtumia samalla, kun Wouldiwas selittää, että kaikki soittajat ja lavarekvisiitta ovat virtuaalitodellisuutta. Ne eivät ole oikeita muusikoita vaan kolmiulotteisia kohograafikuvia. Musiikki tulee digifonilta. Ainostaan laulaja, joka juuri nyt astuu lavalle, on oikea henkilö. Hän on joku asiakkaista, joka haluaa esittää yleisölle valitsemansa laulukappaleen. Laulajan eteen leijuu läpikuultava ohut kalvo. Siinä näkyvät laulettavat sanat, jotka vaihtuvat musiikin tahdissa. Musiikki alkaa soida ja muusikot elehtivät aidon tuntuisesti. Kiinnitän huomioni rumpaliin, jonka liikkeet seuraavat täsmällisesti rytmiä. Ainakin kuvan ja äänen synkronointi toimii täydellisesti, Rex toteaa ajatuksissaan. Laulaja pitelee kädessään mikrofonia. Sellaista kuulemma käytettiin ennen vanhaan, kun artistit esiintyivät. Laite kerää lauluäänen ja johtaa sen sähköisesti vahvistimeen. Kuulostaa todella vanhanaikaiselta, mutta näin varmaan päästään parhaiten takavuosien aitoon tunnelmaan. Elävän esityksen jälkeen laulaja saa raikuvat aplodit. Ihmiset taputtavat käsiään raivokkaasti ja jotkut viheltävät. Diskossa kuuluu hetken aikaa käsittämätön möykkä, kun yleisö osoittaa kiitoksensa esiintyjälle. Wouldiwas kääntää katseensa Miinaan.
- Hei, sinähän voisit esittää jonkun kappaleen! Nyt tiedät, miten homma toimii.
Miina on hämillään ja näyttää vaivaantuneelta. Rex ja Kauko innostavat häntä mukaan leikkiin.
- No, hyvä on! Minä kokeilen!
Seurueemme taputtaa hyvälle päätökselle. Wouldiwas vie Miinan lavan taakse. Minä saan seurata mukana, sillä Miina haluaa minut henkiseksi tueksi. Lavan takana on pieni puvusto, josta Miinalle asetellaan päähän tuuhea peruukki ja puku vaihdetaan vauhdikkaammaksi hameasuksi. Pitkävartiset saappaat vaihtuvat pieniin korkokenkiin. Karaokelaitteesta valitaan laulettava kappale. Wouldiwas suosittelee erästä lempikappalettaan. Katson laulun nimen kuvaruudulta. Se on "Addicted to Love" vuodelta 1986! Hämmästyttävä reliikki!