Auringonvalo takanani katoaa, kun maaluukun kansi laskeutuu takaisin paikoilleen. Käytävä muuttuu yhä pimeämmäksi. Silmäni totuttelevat niukkaan valaistukseen, mutta alan kohta nähdä paremmin seinillä olevien valaisimien valossa. Borloff johdattaa meidät maan alle joitakin metrejä, ja pysähdymme pieneen aulatilaan. Ilma on mukavan viileää, ja voisin viihtyä täällä pidempäänkin. Edessämme on jonkinlainen metalliovi, jonka vieressä sijaitsevaa ohjaintaulua professori käsittelee tottuneesti. Ovi jakautuu kahteen osaa ja sen molemmat puoliskot siirtyvä sivuille. Oven takaa paljastuu hissin näköinen pieni huone, joka sitten lopulta osoittautuukin elevaattoriksi. Tarkkailen painikkeita, joita on tasan kaksi. Arvatenkin ylempi nappuloista vie hissin ylös kun taas alempi laskee hissin alas. Borloff painaa alempaa painiketta, jolloin hissikori nytkähtää liikkeelle. Alun hidas laskeutuminen kiihtyy. Vatsanpohjassani kutittaa, kun putoamme hirmuisella vauhdilla kymmenien metrien syvyyteen. Luulen, että laboratorio on paljon syvemmällä. Hissimatkan pituudesta päätellen taidamme olla jo yli sadan metrin syvyydessä. Elevaattori alkaa hidastaa ja jarruttaa. Pysähdymme viimein ja ovet avautuvat. Astumme ulos kirkkaasti valaistuun aulaan. Pääni kääntyy puolelta toiselle ja katseeni kiertää ympäri pyöreää tilaa. Näen viisi käytävää, jotka lähtevät säteittäin säännöllisesti kukin eri suuntiin. Borloff ryhtyy esittelemään paikkoja.

- Ystävät! Olkaa tervetulleita laboratoriooni. Olemme nyt pääaulassa ja satakaksikymmentä metriä maanpinnan alapuolella. Maanalainen laboratorio on jaettu viiteen osaan. Muodoltaan tämä on viisikulmio. Yhdessä sektorissa on toimistotiloja. Toisessa sektorissa on asuin- ja oleskelutilat sekä keittiö. Kolme sektoria on varattu tutkimuskäyttöön. Yksi niistä lienee varusteista päätellen joskus ollut eräänlainen sairaala tai sairastupa. Luulen myös, että yksi sektoreista on ollut varastona. Varsinaista tutkimustyötä on tehty hissin takana olevassa sektorissa.

Professorin esittely keskeytyy. Mestari Bomfel liikehtii hermostuneesti. Rex kiiruhtaa hänen luokseen ja kysyy.

- Mestari, mikä on hätänä? Pyörit kuin hyrrä ja näytät hermostuneelta.

Mestarin tunteista ei ota kukaan selvää, mutta aistimme kaikki peltilaatikon liikkeistä, että jokin on vialla. Mestarin liikkeet pysähtyvät ja sähköinen ääni rikkoo yllättäen laskeutuneen hiljaisuuden.

- Déjà vu!

Metallinen ääni kajauttaa kovalla voimakkuudella kaksi ranskankielistä sanaa. Jäämme odottamaan selitystä.