Navigaattoritietokoneemme on suunnitellut kotimatkallemme optimaalisen reitin. Mestari Bomfel on epäileväinen katsoessaan reittiehdotusta.

- Tämä reitti kulkee Viherkatveen viidakon läpi.

Tulemme kaikki katsomaan näyttötaulua ja tutkimaan reittiä kartalla. Rex ei voi olla kysymättä, miksi mestari on epäilevällä kannalla.

- Mestari, kuulostat huolestuneelta. Onko reitissä jotain poikkeuksellista?

Musta peltilaatikko käännähtää ohjauspöydän luota ryhmäämme päin, joskin en taaskaan osaa sanoa, mistä suunnasta tuo laite meitä tarkkailee.

- Rex, navigaattorin reitti on kieltämättä lyhin, mutta ikivanha hoitamaton tie viidakon läpi ei oikein houkuttele minua uusiin seikkailuihin.

Kauko tutkii karttaa ja ehdottaa.

- Voimmeko käyttää kiertotietä? Tuosta näyttäisi kulkevan uudenaikainen valtatie kohti rannikkoa.

Mestari surahtaa muutaman sentin eteenpäin ja ikään kuin katsoo meitä suoraa silmiin.

- Se reitti lisää matka-aikaamme useilla päivillä. Oletteko valmiita siihen?

Rex katsoo kysyvästi meitä jokaista vuorollaan. Miina kohauttaa olkapäitään, mutta kertoo oman mielipiteensä.

- Haluan jo kotiin, joten emmeköhän me kulje suorinta tietä tuon, ehkä tuntemattoman viidakon läpi.

Kauko yhtyy ehdotukseen ja valaa lisää uskoa oikeaan valintaan.

- Niin, ja onhan meillä tämä iso kuljetin, jonka suojissa matkustamme.

Mestari ohjelmoi reitin ajotietokoneeseen, ja niin lähdemme ajamaan ensin pitkin metsätietä, joka myöhemmin vaihtuu tiheän viidakon läpi kiemurtelevaksi viidakkoreitiksi samalla kun siirrymme lauhkealta trooppiselle vyöhykkeelle. Matkatietokoneemme kertoo, että kulkemamme viidakkotie on alkujaan vanha polku, jota ovat käyttäneet aiemmin viidakossa asustaneet alkuperäiskansat. Sivistys on vienyt nämäkin heimot kaupunkeihin jo aikoja sitten eikä näillä seuduilla enää asuta ainakaan esihistoriallisen alkeellisissa oloissa.

Keskipäivään mennessä olemme puolimatkassa metsätiellä. Saavuttaisimme erämaalakeuden myöhään illalla. Huomenna ylitämme aavikon ja sukellamme viidakkoon. Köröttelemme hitaanpuoleisesti tuuhean metsän läpi, ja olen huojentunut. Olemme saaneet taivaltaa rauhassa ilman välikohtauksia. Oto pyörittelee sormiensa välissä rauhattomasti jotain pientä palikkaa ja ikään kuin odottaa toimintaa tapahtuvaksi.