Iso-Iita on tilanteen tasalla.

- Ei hätiä mitiä! Jättäkää tämä minun huolekseni. Antakaa automatiikkani hoitaa homma.

Kuvaruutumme huutavat tilannetietoja automme ulkopuolelta. Seuraan silmä kovana, mitä takanamme tapahtuu. Jonkin sortin lenturi syöksyy taivaalta ja jää vähän matkan päähän seuraamaan meitä. Punainen säde välähtää lenturista ja kaikesta päätellen osuu autoomme, mutta en tunne mitään iskua tai vastaavaa. Iso-Iita selittää.

- Huomaattekos? Vaikka tuo äskeinen diitterisäde osui autoon, suojaa ionikupumme sen aiheuttamilta tuhoilta tehokkaasti. Tämän ensi-iskun jälkeen onkin sitten minun vuoroni.

Jään jännityksellä odottamaan, mitä meidän skabröösi feministiautomme on keksinyt vastaiskuksi. Tapahtumat etenevät nyt niin nopeasti, etten ehdi seuraamaan kuka säteilee ja mitä. Kirkas valkoinen välähdys ainakin ampaisee Iso-Iitan takaa kohti lennossa kelluvaa lenturia, joka nopealla väistöliikkeellä ehtii alta pois. Uusi diitterisäde kuitenkin seuraa saman tien suoraan eteemme louhien maantiehen ammottavan kaivannon. Automme pomppaa ilman mitään varoitusta hetkeksi ilmaan ja ylittää montun ketterästi jatkaen sitten taas matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muutama vitivalkoinen välähdys valaisee taivaan ja uudet sädeiskut yrittävät löytää maaliinsa, mutta turhaan. Jotenkin seuraajamme osaa taitavasti väistellä iskujamme ja myös taitavasti lähettelee omia panoksiaan kimppuumme siinä onneksi kuitenkaan onnistumatta. Säteet sinkoilevat, mutta laantuvat, kun alamme lähestyä asutusta. Lenturi kaartaa tiehensä, kun automme sukeltaa rakennusten väliin.