Proffa pitää mestarin ehdotusta hyvänä. Hän on yhtä utelias kuin mekin näkemään, mitä kannen alta paljastuu. Laskeudumme jälleen konesaliin ja alamme tutkia paikkoja. Professori toppuuttelee tutkimusintoamme.

- Käännätte turhaan kiviä täällä. Olen kaikkien näiden vuosien aikana jo tutkinut nämä paikat läpikotaisin, mutta en ole vielä oivaltanut, miten tuon lattialuukun saa avatuksi.

Keräännymme taas luukun ympärille ja tuijotamme tyhjää lattiaa. Rex on tainnut oivaltaa jotain.

- Jokin merkitys noilla kannen neljään eri kulmaan upotetuilla lenkeillä täytyy olla.

Borloff tietää vastauksen.

- Olen yrittänyt nostaa niistä kantta, mutta se ei hievahdakaan. Voimani eivät riitä.

Kaukon katse kiertelee hallia samalla kun hän ajattelee ääneen.

- Täällä on oltava jonkinlainen tapa nostaa kansi. Jos se ei ole sähköinen tai elektroninen niin sen täytyy olla mekaaninen.

Bomfel surisee Kaukon viereen ja täydentää ajatusta.

- Niin, mietimmekö avausmekanismia liian nykyaikaisesti? Mitäpä jos luukun nostamiseen tarvitaankin entisaikojen vanhaa raakaa voimaa?

Miina ihmettelee ja haluaa tarkennusta.

- Mitä tarkoitat, mestari?

Bomfel kiertelee ympärillämme hermostuneesti tai vain jännittyneenä.

- Ennen vanhaan taakkojen nostamiseen käytettiin nosturia tai vintturia. Luulenpa, että sellainen saattaa löytyä täältäkin.

Kauko lähtee ensimmäisenä kiertelemään hallin sokkeloissa. Emme me muutkaan aikaile, vaan lähdemme eri suuntiin etsimään mahdollista nostinta. Kukaan ei tosin tiedä, miltä sellainen voisi näyttää. Yritän hakea historiatietokoneeltani kuvia vanhoista nostureista, ja silmieni edessä vilisee erilaisia laitteita. Generaattorien tasainen humina rikkoutuu, kun etäältä kuuluu Kaukon ääni.

- Hei! Tulkaa tänne! Taisin löytää jotain.

Kummallista, mutta sydämeni alkoi tuon kuultuani pamppailemaan. Taidan itsekin olla jännittynyt. Otamme muutaman juoksuaskeleen Miinan ja Oton kanssa kohti Kaukon äänen suuntaa. Pian olemme kaikki koolla suuren salin perimmäisessä kolkassa. Kauko tuijottaa kattoon, ja sinne mekin suuntaamme katseemme.

- Katsokaa! Tuolla katossa on kummallinen kisko, joka kulkee täältä takaseinästä katon poikki hallin toiselle laidalle.