Salissa ei ole istuimia kaikille. Mestari Bomfel ei tuolia tarvitse, mutta me muut pudotamme ahterimme kuka minkäkin laatikon ja alustan päälle. Professori yrittää häthätää koota jotain istuimiksi kelpaavia lavitsoja.
- Olen pahoillani, joudutte nyt istumaan epämukavissa väliaikaisissa paikoissa, mutta täällä ei koskaan vieraile ketään, joten tuolejakaan ei ole tarvittu.
Ymmärrämme hyvin tilanteen. Tulimmehan proffalle vieraiksi täysin yllättäen, ja laitoksen salit on kutakuinkin tyhjennetty ylimääräisistä kalusteista. Borloff haluaa tietää enemmän mestarin kokemuksista.
- Mestari Bomfel, ymmärsin, että olet ollut tällä tutkimusasemalla aiemminkin.
Bomfelin metallinen kuutio käännähtää kulmittain ja synteettinen ääni vastaa.
- Kyllä, minulla on vahva tunne, että olen aivan varmasti ollut täällä ennenkin. Muistan kuitenkin vain välähdyksiä menneistä, mutta hatarat muistikuvani ovat sitäkin vahvempia.
Rexin kiinnostuu mestarin menneisyydestä.
- Mestari, onko siitä kauankin aikaa, kun olit täällä?
Jälleen metallilaatikko kääntyy asteen tai pari. Kuvittelen taas sähkösilmien suuntaavaan kysyjään, mutta tumma kupu on läpinäkymätön, enkä tiedä, mitä sen alla juuri nyt tapahtuu.
- En osaa arvioida, mutta siitä täytyy olla aikaa useita vuosikymmeniä. Olenhan asunut pohjoisessa kylässä jo pitkään.
Borloff kuuntelee tarkkaan ja nojautuu eteenpäin.
- Asutko pohjoisessa? Et kai vain sinä ole Pohjolan maagi? Olen kuullut ihmeellisestä henkilöstä, joka majailee vaatimattomassa kyläpahasessa, mutta omaa voimakkaita kykyjä.
Mestari menee hiljaiseksi, mutta vastaa ennen pitkää.
- Hmm… Maineeni on näemmä kiirinyt edelläni. Niin, sellaiseksi minua siellä kutsutaan, mutta en nyt oikein tiedä niistä mahtavista kyvyistä.
Miina hymyilee ja osallistuu keskusteluun.
- Mestari, olet nyt aivan liian vaatimaton. Näimmehän erikoiset taitosi siellä pilvilinnassa. Olet täynnä yllätyksiä.
Metallirasiamme taisi mennä hämilleen, sillä kone liikehtii puolelta toiselle kuin etsien katsekontaktia johonkin meistä. Bomfel vaihtaa kuitenkin puheenaihetta.
- Hei, mitäpä jos menisimme takaisin generaattorihalliin ja tutkisimme sen salaperäisen luukun?