Lataus ei saa pyöriä pysähtymään. Niiden ympärillä on vaaleanpunainen kupla, josta pulssit kimpoavat taivaan tuuliin. Kuplat häviävät ja pyörät kääntyvät takaisin. Peruutamme kuin viimeistä päivää. Kulkuvälineemme osaa ajaa takaperin siinä missä etuperinkin.

- Mitä teemme?

Kauko kysyy ääni väristen. Rex nostaa kädet pystyyn ikään kuin näyttääkseen, ettei hänellä ole ohjausta. Auto ajaa itsekseen. Kuulen tööttäilyä, kun ohittamamme autot yrittävät varoittaa meitä kaahailusta. Nelipyörät saavuttavat hetki hetkeltä. Iso-Iita on taas äänessä.

- No johan nyt on! Älkää hermostuko, laitetaan niille jauhot suuhun!

Kurvaamme loivasti moottoritien rampille ja liitymme yhä vilkastuvampaan liikenteeseen. Jossakin välissä verhoilumme on kääntynyt menosuuntaan. Näin emme herätä huomiota, vaikka käytännössä ajammekin peruuttaen. Vauhtimme kiihtyy ja tunnen, miten selkäni alkaa hiljalleen painua istuimen selkänojaa vasten yhä tiiviimmin. Nousemme yllättäen ilmaan! Monitorini näyttää alle jäävän moottoritien, jossa vain hetki sitten kiihdytimme lentoon. Nelipyörät näyttävät jäävän nuolemaan näppejään. Verhouksemme on vaihtunut ilma-alukseksi. Sulaudumme ilmassa liiteleviin lentokoneisiin.

- Minne haluatte laskeutua?

Koneääni kysyy ja Rex antaa ohjeen laskeutua kaupungin ulkopuolelle jollekin rauhalliselle paikalle. Lennettyämme jonkin aikaa pysäköimme viimein kuivalle pellolle kaukana kaupungin vilskeestä. Astumme ulos autosta ja varmistamme, ettei missään ole ristin sielua. Huomaan, etten ole jännityksestä kalpea, vaan alan paremminkin tottua tähän menoon ja meininkiin. Voin kuvitella, että tämä on etsivätoimiston arkipäivää. Kukaan kolmesta dekkarista ei nimittäin ole vielä osoittanut pelkoa tai hämmästystä.

- Olisiko se lounaan aika?

Kauko tiedustelee ryhmältämme tyynenä aivan kuin mitään ei olisi hetki sitten tapahtunut. Istahdamme kabinettiin ja pistämme poskeemme pikauunissa valmistuneen annoksen. Keskustelemme vastoinkäymisistämme ensin kiinalaiskorttelissa ja nyt kaupungilla. Selvästikin joku haluaa pysäyttää meidät. Emme vain vielä tiedä vihollistamme, ja Rex aavistaa, että ongelmat tulevat jatkumaan. Ruokailun jälkeen palaamme maantielle ja annamme autollemme suunnaksi pohjoisen. Matka etelästä jäätikölle kestää ainakin viikon, mikäli mikään ei estä matkantekoamme. Köröttelemme vakiovauhtia ja olemme valppaina.