Proffa nieleskelee nopeasti ja näyttää innostuvan Rexin utelusta.

- Kuten varmaankin tiedätte, hyvin kauan aikaa sitten, silloin 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa vaikuttanut Newton esitteli painovoimalakinsa, joka sittemmin osoittautui, sanoisinko hölynpölyksi. Liekö se omena pudonnut kovaakin miehen päähän aikaansaaden aivotärähdyksen vai pössyttelikö tuo tunnettu alkemisti jotain ruohoja, kun meni tuollaisia tarinoita sepittämään.

Historiatietokoneeni alkaa supista lyhyttä luentoa Newtonista, miehestä, josta minulla ei ennen tätä tapaamista ollut mitään tietoa. Ainakin tämä kuuluisuus on elänyt joskus hämyisessä antiikissa ja alkeellisissa oloissa, mutta mehän nauramme ja ihmettelemme tuon ajan tiedettä muutenkin. Borloff jatkaa juttuaan, joka tietokoneeni selostuksen mukaan koostuu hänen omista mielipiteistään, eivätkä missään tapauksessa edusta virallista totuutta. Borloff jatkaa opettajamaiseen tyyliinsä.

- Joka tapauksessa Einstein korjasi kuuluisan tiedemiehen harhaoppeja ja esitti vakuuttavamman teorian gravitaatiolle. Nyttemmin tiedemiehemme ovat todistaneet jo 1900-luvun alussa selitetyn aika-avaruuden ja siihen liittyvän painovoimailmiön.

Professori on elementissään päästyään kertomaan lempiaiheestaan. Minua ei oikein nämä fysiikan luennot kiinnosta, vai onko tämä sitä astrofysiikkaa, ota tuostakin nyt selvää. Nousen tylsistyneenä pöydästä ja kaadan itselleni kupin kahviuutetta. Miina lyöttäytyy seuraani. Hänkään ei taida olla kiinnostunut noista miesten jutuista. Myönnän Miinalle, että proffan puheet menevät yli ymmärrykseni, vaikka tietokoneeni yrittää kaikin tavoin selittää minulle, mistä on kysymys. Miina lohduttaa, etten ole ainoa. Jäämme keskustelemaan omiamme miesten kuunnellessa ilmiselvästi vetreytyneen professorin tarinaa. Kuulen toisella korvalla, miten proffan ääni on hieman noussut ja hän esittää väitteen.

- Mitä tulee gravitaatioon ja avaruuden kaareutumiseen, väitän, että kun tarpeeksi kauan katsoo eteenpäin, näkee lopulta oman niskansa!

Mitä ihmettä!? Mitä minä juuri kuulin? Siis näkee oman niskansa! Mitä, mitä, mitä? Onkohan professori itse saanut auringonpistoksen vai mistä nyt oikein on kyse? Kiinnostumme Miinan kanssa miehen puheista ja palaamme pöydän äärelle istumaan. Pojatkin ovat yllättyneitä ja suorastaan palavat halusta kuulla selityksen melkoiselle väitteelle, jota ei aivan arkipäiväisesti ajatteleva ihminen osaa hahmottaa. Juuri kun Borloff on aikeissa paljastaa ratkaisunsa, ohjaamosta kuuluu vaimea äänimerkki. Mestari Bomfel kiirehtii ottamaan häiriöstä selvää.