Tanssiesityksen jälkeen käännymme jälleen lyömään viisaat päämme yhteen. Etelärannikolle on matkaa vielä useita päiviä, joten jotain pitää keksiä, jotta Fatima ei löydä meitä. Emme voi kyyhöttää helipumpperissakaan loppumatkaa eivätkä energialatauksemme riitä ylläpitämään distinktioasujamme loputtomiin. Kauko aloittaa keskustelun.

- Rex, mitä teemme nyt?

Rex näyttää edelleen huvittavalta naamiaisasussaan enkä oikein voi olla hymyilemättä hänen ulkoasulleen. Rex tuntuu oleva neuvoton.

- En osaa sanoa. Näinkään emme voi jatkaa. Onneksi tällä pintaliitäjällä on paljon ihmisiä, joten sekoitumme hyvin kaiken tämän massan joukkoon.

Mestari Bomfel osallistuu myös keskusteluun.

- Parasta olisi, jos pääsisimme jotenkin Fatimasta eroon ennen kuin hän äkkää meidät. Selvääkin selvempää on, että hän etsii meitä kuumeisesti.

Miina jatkaa.

- Niin, on vain ajan kysymys, milloin hän on taas kimpussamme.

Oto sen sijaan tuntuu kaipaavan toimintaa.

- Hyökkäys on paras puolustus! Ehdotan, että etsimme Fatiman kumppaneineen käsiimme ja teemme heistä vaarattomia loppumatkan ajaksi.

Rex rypistää silmäkulmiaan. Hän ei selvästikään ole suoran toiminnan kannalla.

- Entä miten ajattelit tehdä heistä vaarattomia?

Oton silmät suorastaan säkenöivät hänen päästyään lempiaiheeseensa eli kunnon pöhinän järjestämiseen.

- Yksinkertaista, suljemme heidät hyttiin tai johonkin huoneeseen!

Miinaa huvittaa Oton helpot ratkaisut.

- Heh, sinulta ei näytä ideat loppuvan. Olet varmasti jo suunnitellut kaappauksen yksityiskohdat, vai mitä?

Mestari on toista mieltä.

- Minusta Oton ehdotus on varteenotettava. Sitä sietää miettiä. Fatimasta ei olisi sitten vaaraa ja perille päästyämme henkilökunta varmasti vapauttaa heidät matkoihinsa. Siinä vaiheessa me olemmekin jo sitten kaukana.

Miehet alkavat vähitellen lämmetä ajatukselle. Me naiset emme voi kuin myötäillä, sillä tämä tuntuu olevan nyt miesten juttu, joskin neiti Oto saa esittää pääosaa.