Ilta on edennyt jo pitkälle ja suuri vesialus on valmiina lähtöön. Hyttimme ovat kelvolliset vaikkakin hieman askeettiset. Näillä joukkojenkuljetusvälineillä ei panosteta luksukseen vaan enemmänkin käytännöllisyyteen. Toisaalta emmehän me tulleet hytin seiniä katselemaan vaan tarkoituksemme on ylittää sisämeri ja siinä sivussa ehkä hieman viihtyäkin pintaliitäjän lukuisista ajanvietteistä nauttien. Tunnen jalkojeni alla, miten alus hitaasti nousee veden pinnan yläpuolelle huojuen vaimeasti ilmapatjansa päällä. Pian hydroplaani asettuu matkakorkeuteensa ja sen kulkunopeus alkaa hitaasti nousta koneiden kiihdyttäessä menoa tasaiseksi kellunnaksi. Matkustajat alkavat kerääntyä viihdekeskuksiin eri puolille merenkulkualusta. Tyhjät paikat täyttyvät hiljakseen, mutta me vain toistaiseksi maleksimme suuren aluksen monipuolista tarjontaa ihmetellen. Päädymme jonkin ajan kuluttua jättimäiseen teatteriin, jossa on jo alkanut esitys. Ihmisiä tulee ja menee. Osa katsahtaa showta kun taas osa jää seuraamaan ohjelmaa. Mekin päätämme istahtaa pyöreän pöydän ääreen. Katseemme kiinnittyy pöydällä olevaan pieneen sähköiseen mainostauluun, jossa mainostetaan illan ohjelmaa ja ennen kaikkea sen tuottajaa. Mainoksessa on tuttu nimi, ja meidän jokaisen mieleen muistuu taannoinen diskoilta vanhalla laivahylyllä. Miina ennättää ensimmäisenä huomauttamaan mainoksesta.

- Katsokaa! Tässähän on tuttu mies!

Mainoksessa komeilee Wouldiwas Shookspeared, se sama gigolo, joka niin sulavasti esittäytyi meille vedenalaisessa diskomaailmassaan. Mainoksessa kerrotaan, että Wouldiwas on suunnitellut illan showesityksen. Meitä alkaa kiinnostaa kuljetusaluksemme viihdetarjonta yhä enemmän ja jäämmekin saliin. Edellisestä ruokailusta on ehättänyt kulua jo tovi, joten hyödynnämme joutilaan illan vatsamme täyttämiseen.

Kesken ruokailumme Miinalla on mennä pala väärään kurkkuun. Pelkäämme jo pahinta, mutta kyseessä onkin vain retorinen yskähdys. Miinan silmät ovat apposen ammollaan. Hän nyökkäilee kevyesti eteenpäin antaen meidän ymmärtää, että edessäpäin on jotain katsomisen arvoista. Rypistämme otsaamme, mutta emme ymmärrä, mitä Miina haluaa. Lopulta ääni väristen nainen saa sanan suustaan.

- Eh… kääntäkääpä katseenne tuonne sisäänkäynnin suuntaan!

Miina suorastaan kuiskaa asiansa. Käännämme katseemme ja kieltämättä myös meillä on jäädä pala kurkkuun nähdessämme ovensuussa seisovan ilmestyksen.