Meillä on ehkä vakava tilanne käynnissä tuolla ulkona, mutta minua alkaa huvittaa tämä Miinan äskeinen huudahdus. "Herra Munjee" on ikivanha taivastelu, joka juontaa juurensa satojen vuosien taakse. Joitakin aikoja sitten tutkijat alkoivat selvittää herra Munjeen henkilöllisyyttä, mutta mitään sen nimistä ihmistä ei ole koskaan tainnut elää. Nimestä yritettiin päätellä henkilön asuneen muinaisessa Intiassa, mutta tarmokkaan tutkimustyön tuloksena saatiin lopulta selville, että huudahduksen alkuperäinen muoto on ollut: "Herra mun Jeesus!" Vanha kansa käytti tätä pipliaanista heittoa taivastellessaan kohtaloitaan ja terästivät sen voimaa vannomalla Herran nimeen. Kirkonisät eivät siitä pitäneet ja vaativat Jumalan toiseen käskyyn vedoten, ettei Herran nimeä saa käyttää rahvaanomaisiin tarkoituksiin. Kansa totteli vaatimusta muuttaen ilmaisunsa muotoon: "Herra mun Jee…!" Enää ei tullut mainittua kiellettyä nimeä, kun se näin lyhennettiin ja sen merkitys tavallaan piilotettiin. Aikojen kuluessa "mun Jee…" sulautui yhteen ja muotoon "munjee" ja vähitellen se alettiin ymmärtää nimeksi, jolloin sen alkukirjain muuttui versaaliksi. Idiomin etymologia hämärtyi vuosisadoiksi ja ihmiset huutelivat herra Munjeetä tietämättä lausuman todellista alkuperää. Mutta palataanpa takaisin näyttöjemme ääreen. Myönnän, että minäkin säpsähdin näkemääni ja Miinan kiljaisua. Pojat etupenkillä näyttävät ottavan rauhallisesti. Rex yrittää valaista tilannetta.

- Minusta se näyttää joltakin karvaiselta eläimeltä.

Karvainen eläin todellakin! Hahmo on pysähtynyt automme kirkkaiden valojen eteen ja ryhtyy nyt uteliaana kiertelemään ajoneuvoa. Parin kierroksen jälkeen kuulen kumahduksen ulkoa. Elukka mukiloi Iso-Iitan kylkiä. Kauko on vihdoin saanut selville kutsumattoman vieraamme.

- Sehän on jeti!

Täh? Jeti! Siis lumimieskö? Luulin, että lumimies oli satuolento. Olen joskus törmännyt jetiin jossakin vuosisatojen takaisessa sarjakuvassa, mutta muuten en moiseen ilmestykseen ole koskaan aiemmin törmännyt. Mitä nyt? Kauko ja Rex huutavat kuin kuoropojat yhteen ääneen.

- Heeeiiii!

Ajoneuvomme kallistuu, kallistuu yhä enemmän. Ei hyvänen aika! Kaadumme kyljellemme! Korviini kantautuu ryminää ja kolinaa. Kallistumme uudelleen… kännymme ylösalaisin! Huudamme ja kiljumme kaikki niin, että korvani ovat menossa lukkoon. Kuuluu lisää meteliä ja nyt tilanne rauhoittuu. Roikun turvavaljaiden varassa koipeni kohti taivasta ja päänuppini lattiaan. Koko maailmani on kääntynyt väärin päin!