Pääsemmekö pakoon?

Oven takaa käytävältä kuuluu jo juoksuaskelia. Hätäännymme. Rex kokeilee seuraavaa ovea, josta sitten menemmekin sisään. Tämäkin huone on pimeä, ja Oton sähkösapeli saa taas näyttää meille tietä. Olemme tulleet suureen saliin, jonka puupintainen lattia kopisee kenkiemme alla. Nousemme varpaillemme, jotta askeleemme eivät paljasta meitä. Kipitämme vastakkaiselle seinälle, jossa on jälleen ovi. Rex raottaa uksea ja kurkistaa ulos. Ovenraosta tulvii valoa, ja kun kuulemme Rexin kehotuksen jatkaa eteenpäin, rauhoitumme. Oven takana ei liene suurempia ongelmia. Itse asiassa olemme jälleen kerrosta kiertävässä käytävässä, josta jo kerran poistuimme. Kuulen kuulokkeesta Kaukon kuiskaavan äänen.

- Oletteko kunnossa?

Rex vastaa, että toistaiseksi kaikki on reilassa, mutta yritämme päästä eroon konnista, jotka seuraavat meitä. Niistä puheen ollen roistoja ei ole näkynyt hetkeen. Ehkäpä sittenkin pääsimme niistä eroon. Enää tarvitsee vain löytää reitti takaisin asemalaiturille, jotta pääsemme tästä paholaisen pesästä pois. Toiveeni taisi olla ennenaikainen. Käytävän toisesta päästä kuuluu karjaisu.

- Tuolla! Seuratkaa!

Päämme kääntyvät vaistonvaraisesti äänen suuntaan. Siellähän ne rentut ovat ja kiihdyttävät juoksuun. Pakomme jatkuu, emmekä voi muuta kuin juosta karkuun käytävän toiseen päähän. Käännymme kulman takana, mutta jarrutamme ja seisahdumme. Tiemme on tukossa. Osa kelmeistä on saartanut meidät ja seisoo käytävän keskellä. Silloin kuuluu käsky.

- Pysykää paikoillanne! Ette pääse pakoon!

Ruman näköinen sakki saapastelee eteemme. Taaksemme ilmestyy joukkion toinen puolikas. Tumma mies astuu ulos ryhmästä aivan Rexin nenän eteen. Mies ei ole siistinyt kuontaloaan pitkiin aikoihin. Musta sänki ja ahavoituneet kasvot likaisine hiuksineen vain vahvistavat mielikuvaa lainsuojattomasta ketaleesta. Ärjy mies puhuttelee meitä.

- Luulitteko olevanne ovelia? Meidän kanssamme ei parane pelleillä…! Ja nyt… takaisin asemalle!

Takana olevat heittiöt alkavat töniä meitä. Eipä auta muu kuin totella. Kävelemme rauhallisesti takaisin alakertaan ja asemalle. Asetumme suurena ryhmänä helipumpperin oven taakse. Rujoimman näköinen mies lienee tämän joukon johtaja, joka nyt kääntyy katsomaan meitä.

- Avatkaa ovi!