Lampun alla avautuu pieni pyöreä luukku. Metallinen pallo tulee ulos seinästä ja leijuu hitaasti kohti autoamme. Pallo kimaltelee auringon kilossa ja kiinnittyy ajopelimme universaaliin liitäntään. Kuvaruudulle ilmestyy koristeellinen vaakuna, jonka arvelen symboloivan kyläyhteisöä. Samalla äänentoistolaitteista kuuluu metallisen maskuliininen ääni.

- Keitä olette?

Rex vastaa ja esittelee seurueemme. Koneääni tiedustelee asiaamme, johon saa vastaukseksi, että olemme tulleet tapaamaan Bomfelia. Tämän kuultuaan kone pitää pidemmän tauon. Kone palaa ääneen.

- Teitä ei ole kutsuttu! Onko teillä lähete?

Keskustelu muistuttaa entisaikojen terveysasemalla asiointia. Rex kertoo saaneensa Mai Beiltä kehotuksen tavata Bomfelia. Jälleen laskeutuu suuri hiljaisuus ja minuutit kuluvat. Yllättäen pallo irtautuu mitään sen enempää sanomatta adapteristamme ja leijuu takaisin pesäänsä vetäen luukun kannen kiinni perässään. Taas odotamme kärsivällisesti. Vihdoin alkaa tapahtua jotain! Seinässä oleva valo vaihtui juuri vihreäksi eli liikennevalot toimivat täällä, kuten arvelinkin. Ulkoa kuuluu metallinen paukahdus, kun suuret ja raskaan näköiset ovet taittuvat auki. Niiden avautumista rytmittää teräksinen nakutus, joka päättyy, kunnes paljeovet ovat täysin avoinna. Rex katsahtaa Kaukoon, joka kohauttaa olkapäitään. Iso-Iita nytkähtää liikkeelle ja rullaa varovasti ovien lävitse sisälle kylään. Alkutaipaleella ei näy vielä muuta kuin tuuheaa metsää, mutta edessä alkaa häämöttää asutusta. Jostakin ilmaantui molemmille puolille automme kylkiä kaksi pitkulaista saattoleijuria, jotka ottavat ohjat ja luotsaavat kuljetintamme tahdostamme riippumatta kohti asutusta. Kylä on harvakseen asutettu. Siellä täällä on vaatimattomia kelohonkaisia mökkejä, joille johtaa hiekkainen polku. Ihmisiä tai muita elonmerkkejä ei näy, paitsi jokunen koira tai sen sukulainen ulkoilee piha-alueilla. Olemme varmaankin ensimmäiset vieraat pitkään aikaan. Ne harvat ihmiset, jotka näen, tuntuvat olevan hämillään tulostamme. Tulemme aukiolle, josta käännymme ilmiselvästi kylän suurimman mökin edustalle. Pysähdymme. Mökistä astuu ulos yksinkertaisesti pukeutunut mieshenkilö, joka ilmeestään päätellen on ottamassa meidät tervetulleina vastaan. Rex avaa sivuikkunan.

- Hyvää päivää tuntemattomat vieraat ja tervetuloa vaatimattomaan kyläämme! Olkaa hyvät ja seuratkaa minua sisälle maagin majaan.

Saamme kohteliaan vastaanoton, ja nyt tiedän, että olemme saapuneet tämänkertaiseen määränpäähämme.