Mestari Bomfel on saanut tilannekatsauksen, mutta ei vielä vastaa mitään. Hiljaisuutta kestää useita minuutteja, kunnes vihdoin kuuluu taas konemainen tekopuhe.

- Ystävät, pelkäänpä pahoin, etten pysty teitä auttamaan. Kuvailemanne ryökäle tuskin on meidän kylästämme. Olemme rauhaa rakastava yhteisö, joka kunnioittaa lakeja ja järjestystä. Tietäisin, jos joku meistä olisi langennut onnettomalle rikollisuuden tielle. Teinä lähtisin Mustaan Maahan, joka on tunnettu lainsuojattomien tyyssija ja kaidalta polulta poikenneiden pakopaikka. Mutta varoitan teitä, matka Mustaan Maahan on vaivalloinen ja täynnä vaaroja. Missään tapauksessa se ei ole mikään huviretki. Voitte hyvinkin päästä hengestänne tai ainakin omaisuudestanne. Jos kuitenkin haluatte valaistusta asiallenne, voi matka sinne olla ainut tapa saada lisäselvyyttä.

Kuuntelemme Bomfelia tarkkaavaisesti kuin koululaiset. Rex keskeyttää.

- Mestari Bomfel, mainitsitte Mustan Maan. Mikä se on?

- Musta Maa on rikollisten asuttama saari Länsimeressä. Se sijaitsee melko lähellä läntistä rannikkoa. Saaresta ei juurikaan kerrota julkisuudessa, sillä se on paikka, johon ei kenenkään soisi hairahtuvan. En moiti teitä, vaikka ette Mustasta Maasta mitään tietäisikään. Niin on tarkoituskin. Löydätte sinne helposti kulkemalla jäätikön yli länteen, mutta nyt saavat viralliset puheet riittää. Olette varmasti väsyneitä pitkästä matkastanne. Wilbert ohjaa teidät vierasmajaan lepäämään ja valmistautumaan päivälliselle, joka tarjoillaan suuressa salissa kello kahdeksan. Wilbert noutaa teidät myöhemmin illemmalla.

Bomfelin metallilaatikko siirtyy joitakin metrejä taaksepäin merkiksi vastaanoton päättymisestä. Nousemme ylös ja samalla hetkellä katoavat materialisoituneet lumehuonekalut. Wilbert astuu sivulta viereemme ja kehottaa meitä seuraamaan vierasmajalle. Kävelemme puolittain aution kylän raittia muutaman mökin ohi isohkolle hirsimajalle. Rex näppäilee rannekettaan, ja Iso-Iita ryömii hitaasti talon vierustalle pysäköityen parkkiruudun tapaiselle hiekkapohjaiselle palstalle, joka on aivan liian pieni automme valtavaan kokoon nähden. Tämän kokoluokan ajoneuvoja ei varmaankaan ole osattu odottaa vieraaksi. Kapuamme pari askelmaa kuistille ja dekoratiivisesti koristellusta puuovesta sisälle pieneen saliin, jossa leijailee juuri ja juuri aistittavissa oleva vieno männyntuoksu. Saamme omat huoneet, ja rojahdan heti upottavan sängyn syleilyyn. Kattoon nauliintunut katseeni hämärtyy, kun nukahdan päiväunille.