Gorban kulmakarvat

Yritämme hahmottaa puhujan pimeällä käytävällä. Miesääni jatkaa.

- Hys! Hiljempaa! Älkää puhuko niin kovaa.

Rex astuu käytävään ja me seuraamme. Lyhyt vanha ukko on pukeutunut rähjäisiin työmiehen haalareihin. Hiukset ovat leikkaamatta ja sekaisin. Kasvot ovat uurteiset. Suuta ja leukaa peittää kummallinen laite, josta lähtee kaksi letkua olkapäiden yli. Rex toistaa kysymyksen tällä kertaa kuiskaten.

- Kuka olet?

Mies ottaa kiinni Rexin hihasta ja vetää tämän syvemmälle valottomaan käytävään.

- Tulkaa!

Seuraamme vanhusta jonkinlaiseen äkkiä kyhättyyn työpajaan, joka sijaitsee putkien ja johtojen täyttämässä kapeassa huoltotunnelissa. Katossa loistaa kellertävä valo, joka valaisee juuri sen verran, että näemme ympärillemme. Ukkeli viittilöi peremmälle ja jatkaa.

- Täällä voimme puhua rauhassa. Istukaapa tuohon lämpöputken päälle.

Istahdamme miellyttävän lämpimälle valtavalle putkelle. Vanha ukkorähjä tutkii meitä tarkkaavaisesti pitkän aikaa välillä päätään kallistaen puolelta toiselle. Lopulta työmies nojautuu tuolillaan taaksepäin, mutta jää erikoiseen asentoon selässä olevan eräänlaisen repun tai kantamuksen vuoksi. Mies avaa taas suunsa.

- Kas niin, keitäpä minulla siinä on?

Kauko nostaa jalkansa toisen päälle ja ottaa rennomman asennon. Rex toimii itseoikeutetusti puhemiehenämme.

- Minä olen Rex. Tässä ovat Kauko, Miina ja Kerttuli.

Ukko säätää kuluneella ja ryppyisellä kädellään leukansa peittävässä laitteessa olevaa nuppia ja köhii muutaman kerran.

- Minä puolestaan olen Lebb Jodiga, mutta ystäväni kutsuvat minua tuttavallisemmin vain Gorbaksi.

Miina ottaa seuraavaksi puheenvuoron.

- Gorba… sepä on erikoinen lempinimi.

Ukon sormet käyvät taas leukalaitteen säätönupilla.

- Niin, joku on joskus minulle kertonut, että kauan, kauan sitten 1900-luvulla oli osassa maailmaa kommunistinen maailmanjärjestys. Sen koealueena oli maa nimeltä Neuvostoliitto. Sillä oli johtaja, jolla oli samanlaiset tuuheat kulmakarvat kuin minulla. Johtajan nimi taisi olla Gorba tai jotain sen suuntaista. Siitä olen tämän lempinimen sitten saanut.