Vaikuttaa siltä, ettei mestari Bomfel luovuta aivan helpolla. Hän ohjeistaa parhaillaan Otoa hyökkäykseen. Rakkaat lukijat, selostan nyt jotakuinkin sanatarkasti mestarin ohjeet, niin pääsette kärryille, mitä hänellä on mielessään. Bomfel aikoo lamauttaa Hargåttin eli sen karmivan robotin. Sehän toimii sähköllä, joten ionisoiva isku metallikehikkoon saa sen pois pelistä ainakin joksikin aikaa. Oto puolestaan saa ottaa esille teleskooppimiekkansa ja lamauttaa sen sähkösokilla Beeliuksen. Rex ja Kauko pitävät huolen herra Schmitistä sekä meistä naisista. He saavat johdattaa meidät pakoon kierreportaisiin sillä välin, kun mestari ja Oto pitävät kymmenpäistä seurakuntaa aloillaan. He voivat joutua lamaannuttamaan väen, mikäli se äityy vihamieliseksi.

Mestarin lause ei ehdi päättyä, kun kuulen jo metallista kalsketta. Bomfel transformoituu jälleen avaamalla mustan kuutionsa, josta työntyy ulos ensin raajat jaloiksi ja sitten käsivarsiksi. Käännymme katsomaan, mitä takanamme tapahtuu. Oto nousee ilmaan. Hänellä on levitaatioliivit. Koboltinsininen sähkösapeli välähtää esiin ja muutamalla heilautuksella edessämme vilahtaa uhkaavan näköinen valokaari. Kuulen kuulokkeestani käskyn: Nyt! Samaan aikaan mestari iskee teleskooppisauvansa kärjen vihreän robotin rintaan, josta alkaa levitä sinisiä salamoita kaikkialle droidin ympärille. Hargått tärisee tuhansien volttien polttaessa koneen sisuskaluja ja hienointa elektroniikkaa. Näen jo, miten musta savu alkaa nousta metalliraajojen liitoskohdista. Suuri robotti kaatuu lattialle valtavalla kolinalla. Takanamme Oto on tainnuttanut Beeliuksen vähän vastaavalla sähköiskulla. Mies makaa lattialla elottomana, mutta mestari vakuuttaa kuulokkeeseemme, että Oton sähkösapelin isku vien vain tajun kankaalle. Onneksemme kymmenet seurakuntalaiset ovat pakokauhun vallassa rynnänneet sivuseinän ovelle ja ahtautuvat päättömästi kapeasta oviaukosta kellarin tunneliverkostoon. Rex, Kauko ja herra Schmit sekä minä ja Miina olemme ottaneet jalat allemme ja kipitämme kierreportaille, minkä jaloistamme pääsemme. Kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä enkä ehdi tajuta, mitä äsken oikeastaan tapahtui. Herra Schmitin kasvoilla on kauhunsekainen ilme, ja hän vilkuilee olkansa yli hallin tapahtumia. Bomfel on saanut robotin pois päiviltä ja kokoaa taas itsensä kuutioksi. Oto leijuu yläpuolellamme ja ennättää ensimmäisenä parvelle. Takorautaiset kierreportaat tärisevät, kun poljemme sen askelmia kauhealla kiireellä. Viimeisetkin huppupäiset seurakuntalaiset ovat kaikonneet ja hallin täyttää hiljaisuus, jonka rikkovat vain omat askeleemme ja huohotuksemme.