Ryhmämme nousee muutaman portaan sisälle temppeliin. Valaistus on hämärää, mutta silmät tottuvat pian niukkaan valoon. Aulassa ei ole ristin sielua, kuten ennen vanhaa oli tapana sanoa autioista paikoista. Taaksemme jääneestä avonaisesta oviaukosta tulvii valoa, joka valaisee hämyisen pylväskäytävän. Kaikkialla on koristeellista ja punaisen sävyisiä pintoja. Taidokkaat puukaiverrukset koristavat pylväitä ja kattopaneeleja. Puhtaaksi puunattu lattia kiiltelee ja paljastaa kauniit itämaiset kuviot. Edessämme on suljettu ovi, jota lähestymme hitaasti. Samalla hetkellä pylväiden välistä ilmestyy täysin äänettömästi mustaan silkkiasuun pukeutunut mies, joka on työntänyt molemmat kätensä suurten hihansuiden suojiin. Hän taitaa olla temppelin vahtimestari, ja avaa suunsa.
- Päivää tuntemattomat vieraat! Miten voin olla avuksenne?
Pysähdymme. Mies näyttää kiinalaiselta ja puhuu hieman murtaen. Rex astuu eteenpäin ja vastaa puolestamme.
- Päivää! Tulimme tapamaan Mai Beitä.
Kutsuttakoon edessämme seisovaa pienehköä miestä nyt vaikka vahtimestariksi, kun hän ei ole vielä esitellyt itseään. Vahtimestari tiedustelee, olemmeko varanneet ajan. Rex on ollut toimelias, sillä hän on viime viikolla sopinut tapaamisesta puoli kahdentoista aikaan, joten pääsemme vahdin johdolla etenemään syvemmälle temppelin uumeniin. Käännymme vasemmalle johtavaan käytävään, jonka perällä on puukoristeinen ovi. Mustapukuinen vahtimestari koputtaa oveen viisi rytmikästä kopautusta, jotka selvästi viestivät oven takana olevalle henkilölle jotain. Mielessäni käy salaperäinen koodi. Pienen tovin kuluttua oven toiselta puolelta kuuluu kolme koputusta kuin vastaukseksi kutsuumme. Ovi avautuu ja käymme sisään pieneen huoneeseen. Meidät ohjataan istumaan lattialla oleville silkkipäällysteisille tyynyille. Huone on hämmästyttävän koristeellisesti sisustettu. Lattialla huoneen takaosassa istuu itse Mai Bei. Hän lienee hyvin korkea viskaali näissä piireissä, sillä kiinalainen vahtimestarimme kumartaa hänelle syvään ja poistuu huoneesta takaperin kävellen vetäen samalla raskaan puuoven kiinni. Mai Bei on pukeutunut yksinkertaiseen vaaleaan nuttuun, jossa on korkea, koko kaulan peittävä kaulus. Ikäiseltään hän näyttää viisaalta vanhukselta, jonka kasvot ovat vuosikymmenten saatossa päivettyneet tummahkoiksi ja vitivalkoiset hiukset ja rinnuksille asti ulottuvat valkoiset viikset vain korostavat tummaa hipiää entisestään. Pitkä letti on keritty nutulle pään päälle ja nutturan läpi on työnnetty pitkä terävä, kellertävä puutikku, joka muistuttaa teroitettua syömäpuikkoa.