Emme ehdi pitkään keskustella, kun ämyreistä kajahtaa kuulutus Fatiman oikeudenkäynti-istuntoon. Käytävällä on vain jokunen utelias ihminen tullut seuraamaan tapahtumia ja hekin taitavat olla hallituksen edustajia eri virastoista ainakin mitä on siisteistä puvuista pääteltävissä. Astumme sisään saliin, mutta jäämme hieman taka-alalle. Pitääpä myöntää teille rakkaat lukijat, että tämä on ensimmäinen kerta, kun olen tällaisessa oikeuden istunnossa. Kaikki on minulle uutta. Salin edusta on erotettu yleisölle tarkoitetusta osasta matalalla kaiteella. Edessä on vielä tyhjää, mutta takaseinällä on kolme kaarevaa kupua, joiden merkitystä en vielä tiedä. Kaiteen takana puolestaan on kaksi pöytää, joiden keskellä kaide kiertää neliönmuotoisesti. Vasemmalla istuu yrmeän näköinen vartija valmiina pitämään järjestystä salissa, jos rauha rikkoontuu. Katseeni kiertelee salin seinillä, jotka on paneloitu tummalla puuverhoilulla. Sisustus näyttää vanhanaikaiselta.

Vaimea puheensorina lakkaa ja saliin laskeutuu lähes täydellinen hiljaisuus. Vilkaisen kelloa. Se näyttää tasan kymmentä aamupäivällä. Vartija nousee.

- Olkaa hyvä ja nouskaa!

Matala ääni käskee, ja me noudatamme käskyä nousemalla seisomaan. Etummaisten pöytien taakse kävelee takavasemmalta tyylikkäästi pukeutunut jakkupukuinen nainen ja hänen takanaan yhtä hyvin pukeutunut mies. Mitäänsanomaton kaksikko asettuu pöytiensä taakse ja jäävät seisomaan. Keskeltä salia kuuluu metallista ääntä. Samalla alkaa kohota läpinäkyvä koppi, jonka sisällä seisoo itse Fatima Peso rauhallisena ja tyynenä. Lasinen sellilohko pysähtyy ja jää töröttämään keskelle salia. Edestä tai paremminkin takaseinältä kuuluu lisää metallin kolinaa. Kolme kaarevaa kupua laskeutuu alas lattian sisään ja niiden takaa liukuu näköjään tuomaristo. Hieraisen silmiäni. Tuomarit eivät ole ihmisiä… vaan robotteja!