Rene nousee pystyyn ja levittää kätensä alkava selityksen merkiksi.

- Minun on helppo kertoa näistä asioista, sillä olen juomanlaskija suoraan alenevassa polvessa.

Hämmästymme. Huoneeseen laskeutuu suuri hiljaisuus. Emme tiedä, pitäisikö meidän kunnioittaa vanhusta vai suhtautua häneen kuin tavalliseen kuolevaiseen. Lyhyen tauon jälkeen Rene jatkaa.

- Teidän ei pidä ymmärtää väärin, että minulla olisi jumalallisia voimia tai vastaavia kykyjä. Juomanlaskijat ovat jo vuosituhansien ajan olleet osa tavallista ihmiskuntaa, mutta muistomme elää. Emme eroa muista ihmisistä muuten kuin geeniemme deoksiribonukleiinihappojen rippeillä.

Rex rypistää silmäkulmiaan.

- Kertomuksesi kuulosti kovasti pipliaaniselta. Onko sinulla tietoa, miten ihmiset suhtautuvat tulkintaasi? Nykyisessä ateistisessa maailmassamme sillä ei ole enää väliä, mutta jotkut saattavat nähdä punaista kuullessaan versiosi ikivanhasta tarusta.

Ketteräksi nuoreksimieheksi muuttunut vanhus vakavoituu.

- Ymmärrän huolesi, Rex. Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa eikä kenenkään pidä ottaa siihen kantaa saatikka ryhtyä debattiin uskonasioista. Siksi en minäkään mene yksityiskohtiin, joita historiassamme on kosolti. Ehdotankin, että jätämme jumalallisten juomanlaskijoiden menneisyyden tältä erää ja siirrymme nykyhetkeen.

Rene istahtaa takaisin tuolilleen ja ottaa rennon asennon nostaen oikean jalkansa vasemman polven yli.

- Kutsuin teidät tänne luokseni, koska aikani on käymässä vähiin. Tunnen voimieni ehtyvän ja haluan siirtää perintöni uskotulle henkilölle. Rex, ystäväiseni, olen seurannut sinua jo pidemmän aikaa.

Rex hämmästyy ja me muut käännämme katseemme häneen.

- Rene… minua?