Gorba kertoo olevansa huoltomies, mutta ei enää aktiivisesti työskentele konehuoneessa. Hänet on oikeastaan pantu viralta korkean ikänsä vuoksi, ja nykyään hänen tehtäviään hoitavat nuoremmat naskalit, kuten hän uusia huoltomiehiä kuvailee. Pilvilinnassa tai Fatiman valtakunnassa ylipäätään ei tunneta mitään vanhuudenturvaa, joten ikääntyvät työntekijät yksinkertaisesti vain syrjäytetään tai heidän annetaan palaa loppuun. Rex haluaa jo päästä tarkastelemaan lähemmin mainittua teatterisalia. Ennen kuin nousemme, Gorba haluaa esitellä meille erään esineen, jota hän pitää mielestään ihmiskunnan parhaana keksintönä. Ukko nostaa tikkaat nojaamaan katosta roikkuvan paksun putken kylkeen. Ollakseen vanhus, mieshän kipuaa tikkaita kuin ketterä kissa. Putken päältä löytyy pieni laatikko, jota Gorba pitelee kädessään kuin helposti särkyvää korvaamatonta aarretta. Rasian kantta raotetaan jännitystä kohottamaan, ja se nostetaan lopulta kokonaan pöydälle. Askin pohjalla on pehmustetulla pedillä pieni vaaleanharmaa kuula, jonka ryppyiset sormet nostavat ilmaan. Gorban katse kohoaa kohti kattoa samalla, kun mies tarkkailee sormiensa välissä olevaa kirsikkatomaatin kokoista pyöreää kapistusta. Hetken kuulaa valokeilassa pyöriteltyään mies toteaa rauhalliseen ääneen.

- Tämä on hovertti.

Katsahdamme taas toisiamme kuin suuren kysymysmerkin alla istuen. Kauko haluaa meidän muiden tavoin tarkennusta ja toistaa kysyvällä intonaatiolla.

- Hovertti?

Gorban katse laskeutuu ja pysähtyy neljän ryhmäämme.

- Niin, tämä on hovertti. Antakaapa, kun demonstroin, mitä tällä tehdään, niin oivallatte, mistä on kysymys.

Vanha mies nostaa laatikon ylimmän osan paikoiltaan. Sen alta paljastuu laatikko, jossa on pieni kasa verkontapaista materiaalia ja kakkulat. Gorba nostaa verkon rasiasta ja levittää sen käsiensä väliin ilmaan meidän nähtäväksi. Havas on hansikkaan muotoinen, ja niinhän tuo mies nyt parhaillaan kiskoo nuottaa käteensä. Laatikon pohjalta nousee vielä toinenkin verkkokäsine, joka päätyy oikeaan käteen. Lopuksi ukkovanhus nostaa kakkulat silmilleen. Sormi hipaisee sankaa ja samalla alkavat miehen pupillit liikkua hervottomasti aivan kuin ne lukisivat jotain näkymätöntä tekstiä. Rex seuraa kummaa esitystä, mutta ei malta odottaa.

- Gorba, mitä teet?

Mies ei taida kuunnella. Kädet kohoavat hieman lantion yläpuolelle ja kasvoille ilmestyy leveä hymy. Kohta siis tapahtuu jotain.